Katettu polku Kjerkegårdsbuktaan. 26.7.2024
1/400, ISO 400, f10, 10mm. VR 10-20mm.
Maisemat olivat Enontekiöstä Altaan, ja matkan varrella Hammerfestiin varsinkin ennen Skaidia hulppeat. Tie seurasi ennen Skaidin kylää Goahtemuorjohkaa, jokea, ja kulki tuntureiden välissä lähes puuttomalla tasangolla. Täälläkin olisi voinut pysähtyä kuvailemaan myötäänsä, mutta meillä oli kova halu päästä Hammerfestiin.
Kun olimme selvittäneet tiemme Enontekiöstä Hammerfestiin tuona toisena matkapäivänä, päätimme vielä samana iltana käydä katsomassa etukäteen löytämääni paikkaa Hammerfestin pohjoispuolella Førsolin kylän lähellä. Paikan nimi on Kjerkegårdsbukta ja matkaa sinne tulee Hammerfestistä vajaat 10km. Tämä on pieni ja kirkasvetinen laguuni, jossa on todella vanhoja ihmisasutuksen merkkejä.
Paikalta löytyy myös opastaulu, mutta pahaksi onnekseni, en tullut ottaneeni siitä kuvaa. Netistä löytyy tarkempaa tietoa paikan historiasta äkkiseltään vähän.
Mikä erikoista, oli sää. Tuona päivänä 26. heinäkuuta esimerkiksi Hammerfestissä oli mitattu +27 astetta lämmintä päivällä. Kello 20 kieppeillä illalla, kun olimme Kjerkegårdsbuktassa lämpötila oli yhä parinkymmenen asteen tienoilla, aurinko paistoi, ja tuulta ei paljon ollut.
Näin olimme Jäämeren rannalla maisemissa, aivan kuin jossain etelän mailla. Kävimme jopa ripeästi uimassa vedessä, joka oli kai jotain 11-asteista. Kylmintä mitä olen ikinä kokenut!
Laguunin vierellä kohosi läheinen Sivlunjargan niemi, ja tiesin että sinne on mentävä. Korkeutta tuolla mäellä on merenpinnasta noin 80m.
Kun pääsimme matalammasta kohdasta mäen päälle, avautui meille upea näkymä Barentsinmerelle, tai Jäämerelle, kuten olen tavannut sanoa. Ilta-auringon paisteessa sävyt maassa, merellä ja ilmassa olivat kyllä mahtavat. Siihen kun lisätään säätila, josta kerroin… Kesäilta, ympärillämme mahtava Jäämeri. ❤️
26.11.2024
Toinen reissumme kesällä 2024 (heinäkuun 25. - elokuun 1. päivä) suuntautui kahdestaan rakkaan kanssa Pohjois-Norjaan Finnmarkin lääniin.
Tarkemmin sanottuna majoituskohteet, joista päiväreissuja teimme, olivat Hammerfest ja Lakselv eli Lemmijoki. Molemmat jäivät mieleenpainuviksi paikoiksi, joista jälkimmäinen erityisesti automme rikkoontumisen vuoksi matkan viimeisinä päivinä. 🤭
Tästä huolimatta reissumme oli ihana ja onnistunut.
Matkamme kulki Kajaanista Enontekiöön, josta Kautokeinon ja Altan kautta Hammerfestiin. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt ennen määränpäässä. Hammerfestissä oli tarkoitus olla pari yötä, ja tutkia muutamat lähitienoon paikat, sekä keskusta. Sieltä matkasuunnitelmaamme kuului sitten meno Lakselviin, jossa oli tarkoitus olla yksi yö, ja tutkia matkan varrella Trollholmsundin ”peikot”, sekä myöhemmin Silfarin kanjoni. ”Yksi yö” vaihtui auto-ongelman vuoksi siellä kahteen. Matkasimme Suomen puolelle Ivaloon (unohtumattomasti) hinausauton kyydissä, mutta tuossa vaiheessa matkamme pääkohteet oli juuri ehditty käydä. Silfarin kanjoni oli viimeinen suunniteltu kohde, josta lähdön jälkeen rikkoontuminen tapahtui.
Kjerkegårdsbukta. 26.7.2024 (Kuva otettu puhelimella)
Kjerkegårdsbukta ja Sivlunjarga. 26.7.2024
1/640, ISO 500, f10, 18mm. VR 18-55mm.
Maisemaa Sivlunjargalta pohjoiseen. 26.7.2024
1/320, ISO 500, f11, 10mm. VR 10-20mm.
Unohtumaton hetki Sivlunjargan huipulla. 26.7.2024
1/250, ISO 250, f10, 78mm. VR 70-300mm.
Sivlunjargan huipulta koilliseen. 26.7.2024 klo 22 kieppeillä.
Pieni saari on Lilleholmen ja vasemmalla osa isompaa Forsølholmenia.
1/250, ISO 250, f9, 10mm. VR 10-20mm.
Hammerfestin kirkko. 27.7.2024
1/640, ISO 250, f10, 10mm. VR 10-20mm.
Reissun kolmantena päivänä kävimme aamupäivän/keskipäivän tienoilla katselemassa Hammerfestin kaupungin paikkoja, niitä kohteita, jotka me katsoimme mielenkiintoiseksi.
Ensimmäisenä suuntasimme katsomaan Hammerfestin evankelis-luterilaista kirkkoa, jonka ohi olimme ajaneet edellisenä päivänä saapuessamme kaupunkiin.
Päädyn mosaiikki-ikkuna. 27.7.2024
1/200, ISO 500, f7.1, 20mm. VR 10-20mm.
Håja ja laiva. 27.7.2024
1/500, ISO 250, f11, 95mm. VR 70-300mm.
Hammerfestin kirkossa. 27.7.2024
1/160, ISO 4000, f7.1, 10mm. VR 10-20mm.
Kävimme myös katsomassa Fuglenesin niemellä Hammerfestin keskustan tuntumassa pari kohdetta. Fuglenesin majakan, ja Struven ketjun pohjoisimman pisteen muistomerkkeineen. En laita noista tähän kuvia, koska nämä eivät minun makuuni ole niin kummoisia nähtävyyksiä visuaalisesti, vaikkakin toki merkittäviä kohteita.
Myöhemmin tuona päivänä teimme retken kävellen Hammerfestin yläpuolisille tuntureille. Tyven tunturi (418m) oli lähes koko ajan meidän eteläpuolellamme ja sinne menevä polku lähti samoilta tienoilta, mistä lähdimme itse nousemaan ylöspäin.
Ilma suosi meitä edelleen tuona päivänä, ja saimme nauttia mahtavasta maastosta ja maisemista. On hankala löytää mistään kartoista nimiä pienille huipuille, ja lammille vuoristossa, jossa tämän pienehkön seikkailumme teimme.
Kertokoon muutama kuva enemmän.
Ingebrigtsvannetilta virtaava pieni joki. 27.7.2024
1/200, ISO 400, f11, 10mm. VR 10-20mm.
Takana näkyy Tyven. 27.7.2024
1/200, ISO 500, f11, 10mm. VR 10-20mm.
Hammerfestiä tuntureilta. 27.7.2024
Alhaalla etualalla Storvannet järvi.
1/200, ISO 1000, f9, 55mm. VR 18-55mm.
Tyven nimettömän lammen takana . 27.7.2024
1/250, ISO 1250, f10, 10mm. VR 10-20mm.
Hammerfestistä lähtöpäivän aamuna kävimme vielä kuvailemassa Hammerfestiä Salen-tunturin näköalapaikalta.
Hammerfestiä Salen-tunturilta. 28.7.2024
1/320, ISO 250, f11, 34mm. VR 18-55mm.
Hammerfestiä Salen-tunturilta. 28.7.2024
Kuvattu iPhonella.
Matkalla kivimuodostelmille. 28.7.2024
Edessä Trollholmen saari.
1/500, ISO 320, f10, 10mm. VR 10-20mm.
Sitten suuntasimme Hammerfestistä kohti Lakselvia suunnitelman mukaisesti.
Matkalla ajattelimme pysähtyä käymään katselemassa Trollholmsundin ”peikot”, joka on hieno nähtävyys Porsanginvuonossa.
Merilevän kellertävän ruskeat värit yhdistettynä nummimaiseen maastoon, ja sen eri vihreän sävyihin, tuottivat hienoja maisemia. Siihen kun yhdistetään tuon alueen vaalea kalkkikivi, dolomiitti, jota oli joka puolella, kameralle oli töitä.
”Peikot” niemen kärjessä. 28.7.2024
1/500, ISO 250, f10, 72mm. VR 70-300mm.
”Peikot” niemen kärjessä. 28.7.2024
1/500, ISO 250, f10, 70mm. VR 70-300mm.
”Peikot” niemen kärjessä. 28.7.2024
1/500, ISO 250, f10, 18mm. VR 18-55mm.
”Peikot” niemen kärjessä. 28.7.2024
1/500, ISO 250, f11, 10mm. VR 10-20mm.
Kaistale Trollholmeniin. 28.7.2024
1/500, ISO 250, f10, 26mm. VR 18-55mm.
Useamman metrin korkuiset kivimuodostelmat olivat hienoja ja erikoisia. Niitä väritti kauniin oranssin värinen kasvusto, ehkä sammalta?
Joka puolella oli myös terävää kalkkikivimurskaa peittämässä maan.
Ranta ja vieressä pienen salmen takana oleva Trollholmenin saari houkutteli meidät koukkaamaan palatessa rantaan. Salmen ylitse saareen meni pieni kaistale maata, jonka laskuvesi selvästikin oli esiin paljastanut.
Jälleen kerran, jos aikaa olisi ollut, olisi kovasti haluttanut mennä tuosta yli tutkimaan saarta. Toki, siinä tapauksessa olisi pitänyt lasku/nousuveden aikataulu olla selvillä. Tuonnehan olisi jäänyt muuten ansaan odottelemaan seuraavaa laskuvettä.
Trollholmsundin jälkeen ajoimme Lemmijoelle, eli Lakselviin yöpymispaikkaamme.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä käymään Silfarin kanjonilla. Paikka sijaitsee Lemmijoelta pohjoiseen Pyssyjoen (Børselv) kylästä koilliseen. Itse Pyssyjoki (Børselva) virtaa Børselvdalenin luonnonsuojelualueen halki, jonka osa Silfarin kanjoni on. Kanjoni lukeutuu yhteen Euroopan syvimmistä.
Sää oli pilvinen ja lähes sateinen, joten kuvauksen kanssa oli tulossa valon osalta haasteita. Sehän tarkoittaa yksinkertaisesti heikompia ja ns. latteita kuvia, koska auringon valo ei luo voimakkaita varjojaan, ja näin saa kaiken näyttämään tasaisemmalta.
Kanjonille on helppo tulla. Parkkipaikka sijaitsee tien vieressä ja kävelyä on noin 15om. Polku saapua tupsahti kanjonin reunalle metsästä, ja tähän on syytä kirjoittaa varoitus; kanjonin reunalla ei ole minkäänlaista aitaa, joten lapsiperheille paikka ei ole todellakaan turvallinen. Pystysuoraa pudotusta on varmaan semmoiset parisenkymmentä metriä alas veteen ja kiviin.
Upea nähtävyys Silfarin kanjoni kyllä on. Tuolla kohdalla jokea kanjonin eteläpäässä seinämät laskeutuvat joen äärelle, ja pohjoisessa tulee 45-asteen mutka, jonka kohdalla korkeus taitaa olla äärimmillään, ja paikka on vaarallinen. Monet ihmiset käyvät siellä joen mutkassa kuvaamassa kanjonia pienen korkean töyrään huipulla, ja siitä kohdasta pudotusta on hurjasti alas jokeen. Laitoin tähän yhden kuvan kertomaan saman.
Vesi oli kirkasta, ja pilvisellä säälläkin turkoosin väristä, kuten niin moni lähde kertoi.
Silfarin kanjonia. 29.7.2024
1/500, ISO 1250, f8, 18mm. VR 18-55mm.
Eteläpäässä kanjonia. 29.7.2024
1/400, ISO 800, f9, 18mm. VR 10-20mm.
Henkilö jyrkänteellä. 29.7.2024
(Kuva on osasuurennos.)
Silfarin kanjonia itäänpäin kääntyvästä mutkasta korkeimmalta kohdalta pohjoispäästä. 29.7.2024
1/320, ISO 1250, f10, 10mm. VR 10-20mm.
Heti lähdettyämmme ajamaan Silfarin kanjonilta huomasin kojetaulussa varoitusvaron laturista, ja loppu on historiaa. Onneksi ehdimme käydä kaikki suunnittelemme paikat läpi. Meillä oli kyllä tuossa mielessä tuuria!
Jämähdimme sinne Lakselviin sitten ekstrayöksi. Kiitos paikalliselle korjaamolle avusta, jonne pääsimme ajamaan ja saimme vian varmistettua.
Lakselivia ympäröi Porsanginvuonon komeat tunturit, joita piti kuvailla iltakävelyllämme moneen kertaan.
Kuvassani näkyy Rappafossenin putouksia, joka kiinnitti paljon huomiotani kävelyllämme. Sielläkin olisi vaellusreittiä tarjolla…
Loppujen lopuksi pääsimme suomalaisen hinausauton kyydillä Ivaloon, jossa jouduimme viettämään kaksi yötä lisää odotellessamme auton huoltamista korjaamolla Ivalossa. Sielläkin palvelu oli loistavaa, ja loppujen lopuksi pääsimme omalla autollamme takaisin kotiin Kajaaniin.
Maisema vuorille Lakselvista. 29.7.2024
1/320, ISO 1250, f7.1, 85mm. VR 70-300mm.
Rappafossen. 29.7.2024
1/320, ISO 1000, f7.1, 300mm. VR 70-300mm.
