Kahdenkeskinen kesälomareissumme (28.6-4.7) suuntautui tänäkin kesänä Pohjois-Norjaan, Finnmarkin lääniin, jossa kahteen pääkohteeseen Vardøhon (Vuoreija) , sekä Berlevågiin.
Vuoreijan lähellä kävimme myös mielenkiitoisessa kohteessa, Hamningbergissä, joka on hylätty kalastajakylä noin tunnin matkan päässä Vuoreijasta.
Ajoimme Utsjoen ja Nuorgamin kautta Norjan puolelle, josta (pakollakin) Vadsøn, eli Vesisaaren kautta Vuoreijaan.
Utsjoella pysähdyimme kauniilla Kirkkotuvilla.
Mahtava Teno-joki tuli myös pikaisesti kuvattua, ja rannassa käytyä pikaisesti ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden.
Kun aloimme lähenemään Varanginvuonoa, ja kun se viimeinkin auringonpaisteessa oikealle puolelle kunnolla ilmestyi, oli pakko nousta autosta ottamaan siitä muutamat ensikuvat. Saavuimme siinä kohdassa juuri Nyborg - nimiseen pikkukylään. Veden vihreän-sininen sävy oli niin hieno😍
Juuri ennen Vuoreijaa on Domen näköalapaikka. Sieltä näkyy aika lailla kaikki Vuoreijan saaret, mutta meillä sattui olemaan pilvinen, kylmähkö, ja kova tuulinen päivä, joten siellä ei kauaa haluttu viipyä. Otin kuitenkin sieltä kuvan Vuoreijaan ja Barentsinmerelle päin. Se löytyy alta.
Vuoreijassa -Norjan ja samalla pohjoismaiden itäisimmässä kaupungissa(!) Vardøyan saarella - on useita mielenkiintoisia kohteita. Jo pelkästään meno kun sinne tapahtuu jännittävästi 2890m pitkää tunnelia meren alitse!
Pääkohteemme Vuoreijassa oli ns. lintusaari - Hornøya - , jonka lisäksi on vielä kolmaskin iso saari Reinøya, jolle ei pääsyä kuitenkaan ole.
Sen verran siitä kuitenkin, että Hornøya on merilintujen pesimä- ja talvehtimispaikka.
Matka saarelle taittui kokonsa puolesta ”paatiksi” ristimällämme pienellä aluksella, joka kulki Hornøyaan neljä-viisi kertaa päivässä tuoden, ja hakien ihmisiä. Lähtö ja paluu tapahtuivat Vuoreijan satamasta käsin, josta myös liput paatille sai ostettua.
Päivä, jona kävimme Hornøyassa, oli pilvinen ja sateinen. Tämä on tietysti valokuvaamiselle heti iso miinus, puhumattakaan siitä että Nikon D56000- kamerani ei ole säänkestävä…
Koska minulla ei ollut mukana jalustaa, piti kuvanlaadussa tinkiä ISO-herkkyyden, ja siten myös muiden kuvaus-asetusten kanssa.
Kaiken lisäksi heti saavuttuamme saarelle, ilma vaihtui sitten pilvisestä sateeseen. Piti tempaista esille kertakäyttöiset sadeviitat, ja kuvaamiseni tapahtui merituulessa sateenvarjon alla. Yhdistelmä, joka kertoo paljon… Temppuilin vuoronperään kolmen kameran kanssa: järkkärin, videokameran, sekä kännykän.
Itse lintujen alue sijaitsi heti saarelle tulemisen jälkeen polun ympärillä, joka nousi kiertäen saarella olevan pienen vuoren päälle. Takapuolella saarta merilintuja ei juurikaan ollut. Siellä nousi vain polku saaren- ja Vuoreijan majakalle.
Merilintujen määrä saarella oli todellakin maineensa veroinen, ja Kainuusta kotoisin oleville käyjille elämys.
Elämykseen liittyi mm. korviahuumaava lintujen äänien määrä, lintujen läheisyys polulla (jolta ei saa poiketa), sekä yleisesti ilmassa ja maassa olevien lintujen määrä.
Linnun ulosteen tarttuminen kengänpohjiin oli yksi asia, joka lopuksi ennen takaisin paluuta, ja paattiin menemistä, hoidettiin rapsuttelemalla kenkiä laiturin tuntumassa olevilla harjoilla (toivottavasti siihen suuntaan, ettei se räiskyisi omille jaloille, tai takana vuoroaan odottavan ihmisen päälle…).
Polun alkutaipaleella, jyrkällä nousu osuudella kohti saaren korkeampaa osaa, lintuja vilahteli lennossa tosi läheltä matkallaan maihin, tai sitten matkallaan kohti merta. Lintujen pesiä oli portaiden alla, sekä joka puolella polkua. Lintuja oli jalkeilla laumoittain kallioilla. Tällä meno matkalla saaren keskiosiin (siinä parhaalla lintujen kuvaus kohdalla), tasapainoilin vesisateen, sateenvarjon ja valokuvaamisen kanssa. Varmasti keskittyminen olisi ollut parempaa, ja kuvien määrä olisi ollut paljon suurempi, jos ilma olisi vain suosinut.
Äänimaisemaa lintujen luota.
Kirkkotuvilla.
1/320, ISO 250, f13, 18mm. VR 18–55mm.
Teno.
1/250, ISO 200, f13, 18mm. VR 18–55mm.
Tästä se alkaa, Varanginvuono!
1/250, ISO 250, f13, 18mm. VR 18–55mm.
Varanginvuonoa matkalta.
1/250, ISO 250, f16, 18mm. VR 18–55mm.
Vuoreija Domen näköalapaikalta.
Keskellä oikealla korkea huippu on Hornøya.
1/250, ISO 250, f16, 18mm. VR 18–55mm.
Laiturilta polku lähtee kohti kallioita, ja lintuja.
Taustalla näkyy Vardøn tutka-asema.
1/200, ISO 500, f9, 18mm. VR 18-55mm.
Lunni.
1/200, ISO 400, f8, 135mm. VR 70-300mm.
Linnut ja paatti. Taustalla Vardøyan saari ja Vuoreija.
1/250, ISO 500, f10, 10mm. VR 10-20mm.
Lunni vesisateessa.
1/250, ISO 1000, f8, 300mm. VR 70-300mm.
Polku majakalle.
(Kuva otettu iPhonella)
Vuoreijan majakka Hornøyan saaren huipulla.
(Kuva otettu iPhonella)
Polku johti lintujen pesimäpaikalta saaren halki toiselle puolelle, josta oli suora polku saaren huipulle Vuoreijan majakalle, joka on rakennettu vuonna 1896. Se on suojeltu kohde.
On makuasioita mitkä ovat mielenkiinnonkohteita itse kullekin. Kelin ollessa mikä oli, ei tämä majakka ollut listan kärkipäässä. Olimme kuitenkin tulleet tänne lintujen vuoksi.
Yllätys, yllätys… Huipulla tuuli, ja pienen sateen kanssa se ei lisännyt kuvaushaluja, joten pidin järkkärillä kuvaamiseen siellä aika minimissään. Majakalta ei myöskään nähnyt saaren sille puolelle, jossa linnut olivat, eikä sieltä myöskään nähnyt itse Vuoreijan kaupunkia.
Loputtomalle merelle itään ja pohjoiseen päin kylläkin näki.
Aika lailla seuraava maa-alue idässä olisi ollut kartan mukaan Venäjän suuri ja pitkä Novaja Zemljan saari, jossa maailman suurin ydinpommi, Tsar-Bomba räjäytettiin vuonna 1961… Tuo räjähdys olisi käsittääkseni jopa näkynyt tältä paikalta, ja tuntunut myös. Se oli nimittäin eräiden lähteiden mukaan jopa rikkonut ikkunoita Pohjois-Norjassa…
Itään majakalle johtavalta polulta.
Siellä jossain on Novaja Zemljan saari 1000km itään.
1/250, ISO 640, f10, 24mm. VR 18-55mm.
Tyrskyt lyövät pienelle saarelle idässä.
1/320, ISO 250, f8, 300mm. VR 70-300mm.
Lunni.
1/250, ISO 640, f6, 250mm. VR 70-300mm.
Majakalta, ja sinne johtavalta suoralta polulta näki mainiosti itään aavalle Barentsinmerelle, sekä alla levittyvälle matalammalle osalle Hornøyaa, joten siihen suuntaan tuli jonkun verran kuvattua.
Kuvauksen kohteeksi pääsi siellä kauniin värinen ruusujuuri, jonka lehdillä rannan tuntumassa sadevesi helmeili.
Palattuamme saaren halkaisevaa polkua takaisin länteen kohti lintujen aluetta, sade alkoi hieman hellittää, ja antoi ennen paatin paluuta meille paremman hetken aikaa lintujen kuvaamiseen.
Täytyihän minun myös kuvata sieltä käsin Vuoreijaa, jonka kirkko jäi meiltä tällä reissulla tutustumatta, vaikka majoituspaikkamme oli aivan kirkon lähellä. Tuolta paikalta Hornøyan länsirannalta kirkon tornikin näkyi selvästi.
Värikäsnokkaiset ja luonteikkaan näköiset lunnit varastivat kärkipaikan lintukuvauksessani.
Määrällisesti eniten linnuista taisi olla kuitenkin kiisloja.
Ruusujuuri Hornøyan itärannalla
1/200, ISO 500, f6.3, 280mm. VR 70-300mm.
Vuoreijaa Vardøyan saarella. Kirkko näkyy.
1/200, ISO 200, f7.1, 70mm. VR 70-300mm.
Lunni.
1/200, ISO 320, f10, 300mm. VR 70-300mm.
Kiisloja.
1/250, ISO 400, f5.6, 85mm. VR 70-300mm.
(Ryhä?)Valas. Vesisuihkun rippeet himmeästi näkyvillä.
1/250, ISO 320, f7.1, 300mm. VR 70-300mm.
Lunnit ja ruokki. Takana kiisloja.
1/200, ISO 500, f7.1, 200mm. VR 70-300mm.
Eksotiikkaa paattimatkalle toi valas, joka pintaan noustessaan suhautti ilmoille suihkun vettä, ja kaarevasti halkaisi meren pinnan, kadoten taas aaltojen alle.
Onnistuin kuvaamaan kolmesatasella objektiivillani Hørnoyan saarelta lintujen keskeltä tätä valasta jonkun verran.
Hengitysaukon etupuolella näkyvät kyhmyt taitavat paljastaa tämän valaan erittäin yleiseksi ryhävalaaksi.
Viimeinen järkkärikuvani saarelta oli vieressä oleva kuva lunneista ja yhdestä ylväästi istuvasta ruokista.
Ennen lähtöämme jonossa, joka odotti saapuvaa paattia, otin meistä selfien, joka on tämän kirjoituksen alussa pienenä kuvamuistona siitä hetkestä.
Hørnoya jäi kyllä muistoihin säästä huolimatta erikoisena, hienona ja syrjäisenä paikkana, jättimäinen meri ympärillään.