Vuoreijassa, ja sen lähistöllä Hørnoyan lintusaaren lisäksi kävimme myös muutamissa muissa paikoissa heinäkuun alussa. 

Tässä kirjoituksessa kerron ensimmäisenä Hamninbergistä, joka sijaitsee hieman pidemmän ajomatkan päässä Vuoreijasta. Siellä kävimme samana päivänä kuin Hornøyan saarella.

Kaksi muuta kohdetta olivat noitavainojen muistomerkki Steilneset, sekä Drakkar Leviathan. Jälkimmäinen on suuri taideteos joka kertoo esittelynsä mukaan merestä, valaista, laivoista, historiallisista tapahtumista, ja ihmisten muuttamisesta uusille maille.

Hylätty kalastajakylä Hamningberg kuulosti niin mielenkiintoiselta, että se oli meille yksi varma kohde. Matkaa Vuoreijasta Hamningbergiin tulee noin 43km. 

Sinne vievä päällystetty tie muuttuu nopeasti erittäin kapeaksi. Enpä ollut moista tietä ikinä nähnyt, tai kokenut. Vastaan tulevia autoja oli pakko hidastaa ohittamaan tien laitaan.

Koska matkalla oli oltava tarkkana ja tie ei ollut nopeimmasta päästä, emme pysähdelleet kuvaamaan maisemia kovin montaa kertaa. Päivä olisi käynyt liian lyhyeksi.

Rosoiset, terävän näköiset kalliot ja kivet nousivat ylös aivan tien vierestä. Varsinkin lähempänä Hamningbergiä pelkästään nämä kalliot tien vieressä olivat uskomattoman hienon näköisiä.

Viimein saavuimme hylättyyn kylään, jossa selvisi, ettei se niin hylätty ollutkaan, ainakaan kesäisin.

Hamningberg

(Kuva otettu iPhonella)

Hamningbergin lahti.

1/200, ISO 400, f8, 10mm. VR 10–20mm.

Hamningbergin vanhoja mökkejä.

1/200, ISO 800, f7.1, 52mm. VR 18–55mm.

Hamningbergin kirkko ja taloja.

1/200, ISO 500, f5.6, 70mm. VR 70–300mm.

Sisällä Steilnesetin muistomerkissä.

Laitoin tähän mukaan myös pari videon pätkää. Jospa noista saa vähän irti sitä tunnelmaa, mikä siellä oli.

Vuonna 2011 juhannuksena Norjan kuningatar Sonjan sytyttämä ikuinen tuli palaa kovalla kohinalla omassa tummennetussa lasiseinäisessä rakennelmassaan pitkän muistomerkin vieressä.

Liekki näkyy varmasti pimeässäkin, kun se näkyi tummennettujen lasiseinien läpi valoisankin aikaan.

Ilta-aikaan ei ketään muita ihmisiä näkynyt lähelläkään muistomerkkiä. Tuli sai palaa kaikessa rauhassa, ja tyhjä tunneli liikahdella ja natista yksinään rannalla merituulessa.

1600-luvulla tällä samalla rannalla paloi myös tuli, kun 91 ihmistä tuomittiin ”noituudesta” kuolemaan, ja poltettiin roviolla. Hiljaiseksi vetää…

Käynti Steilnesetin muistomerkillä oli elämys. Kenties nimenomaan nämä asiat, ettei siellä ollut silloin ketään muita, ja oli tuulinen, apea sää, loivat oikean tunnelman.

Lähtöpäivänä Vuoreijasta kävimme katsomassa saaren kummastakin pohjoislaidasta pari paikkaa. Itäisestä saaren kärjestä maiseman merelle Hornøyaan päin, ja länsipuolelta Drakkar Leviathan -muistomerkin.

Edellisellä päivänä olimme siis käyneet paatilla tuolla lintusaari Hornøyassa muiden turistien kanssa.

Drakkar Leviathan puolestaan oli varsin äkkiä käyty ja nähty. Taideteokset herättävät aina jokaisella ihmisellä omat tunteensa. Minulle tämä oli (viimeisenä ennen Vuoreijasta pois lähtöä) aika neutraali kokemus. Harmaa ilma, harmaa teos, ja edessä lähtö uusiin maisemiin. 

Kuva näyttäköön tämän suuren taideteoksen.

Drakkar Leviathan on helposti käytävissä  100m päässä parkista.

Tämän jälkeen suuntasimmekin auton kohti Vuoreijan tunnelia, ja 275km matkamme alkoi kohti pientä Berlevågin kylää.

Siinä seuraavan kirjoitukseni aihe. Luvassa reissun viimeisenä kirjoituksenani on myös patikointimme upealle Tanahornin jyrkänteen huipulle jäämeren rannalla!