Viikonloppu mökillä

06.06.2024

Tätä oli jo odotettu. Mökille Paltamon suunnalle kesän ensimmäistä kertaa viettämään yhteistä viikonloppua. 


Tätä hetkeä edelsi parin viikon jakso osittain ihan hellelukemissa, joten loputkin lumet olivat ehtineet jo sulaa alta pois.


Ensimmäinen ilta tarjoili meille kaunista kesäilmaa varustettuna nätillä auringonlaskulla.

Kävimme rannassa katselemassa maisemia, ja niitähän tarjoutui heti rantaan johtavalla tiellä, kun aurinko paistoi matalalta kauniisti vajan luo.

Mökin nurmikentillä. 31.5.2024

1/200, ISO 800, f9, 18mm. VR 18-55mm.

Rantaan. 31.5.2024

1/250, ISO 1000, f10, 18mm. VR 18-55mm.

Rantaan. 31.5.2024

1/160, ISO 1000, f8, 22mm. VR 18-55mm.

Kesäilta. 31.5.2024

1/400, ISO 800, f9, 55mm. VR 18-55mm.

Kesäilta. 31.5.2024

1/640, ISO 320, f9, 18mm. VR 18-55mm.

Rannassa ihastelimme kesäiltaa ja minä tietenkin otin kuvia sieltä ja täältä.


Jotenkin ihmeellistä, kuinka jo toukokuussa ja kesäkuun alussa tarjoillaan tällaisia ilmoja. 

Laiturilla järven rannassa fiilis 31.5. oli aivan kuin minä tahansa kunnon kesäiltana.


Uimassa kävimme seuraavina kahtena päivänä kolmesti. Lämpötila huiteli siellä 24 asteessa…


Yllä olevat kuvat tuosta vajan luota (kuten kaikki muutkin kuvat näissä blogikirjoituksissani, otsikkokuvia lukuunottamatta) ovat luonnollisessa muodossaan ilman mitään filttereitä. Kylläpä tuo illan valo on upea! 


Ja kyllä Nikon on valokuvauksessa luonnollisuudessaan värien suhteen huippu hyvä. Minulla on kokemusta myös Canonin kameroista ja niissä värit ovat minun makuuni himpun verran ”yli täyteläisiä”.


Kesäilta. 31.5.2024. Klo 22.47.

1/500, ISO 320, f9, 300mm. VR 70-300mm.

Kesäilta. 31.5.2024. Klo 23.21.

1/320, ISO 500, f8, 35mm. VR 18-55mm.

Kesäilta. 31.5.2024. Klo 23.12.

(Kuva otettu iPhonella).

Ampiainen lähtee pesästään.

1/320s, ISO 640, f5.6, 52mm, VR 18-55mm.

Sitruunaperhonen.

1/4000s, ISO 800, f5.6, 175mm, VR 70-300mm.

Sinitoukohärkä.

1/200s, ISO 1250, f10, 85mm, VR 85mm.

Sinitoukohärkä.

1/200s, ISO 1250, f10, 85mm, VR 85mm.

Sinitoukohärkä.

1/250s, ISO 1250, f13, 85mm, VR 85mm.

Myöhään illalla, tai pikemminkin yöllä, oli pakko napsia kuvia yöpilvistä yläterassilta.


Seuraavana päivänä bongasin pihapiiristä ampiaispesän, ja kun huomasin pesään menevän ampiaisen, odottelin sitten että ampiainen tulisi ulos pesästä jotta saisin siitä kuvan. Se onnistui ihan ok, paitsi että ekstra kokemuksesta olisi ollut tässä taas hyötyä. En osannut nimittäin suhteuttaa suljinnopeutta riittävän suureksi, että saisin  ampiaisen pysähtymään lentoonsa mahdollisimman hyvin. Toki räystään alla valon määrä oli hieman pienempi, joka heti hankaloitti tätä tehtävää.


Sen sijaan rannasta löytyi sitruunaperhonen, jossa taas onnistuin mainiosti. Sain tämän perhosen  pysähtymään totaalisen hienosti kuvaan.


Riittävä määrä vain laukaisuja oikeaan suuntaan, ja sinnehän se nopeasti liikkuva perhonen tallentui moneen kuvaan.


Kävimme kävelyllä etsimässä korvasieniä. Sen sijaan löysimmekin siltä hakkuuaukealta sinitoukohärän! Tämä pulskan näköinen kuoriainen on myrkyllinen. Tätä hyönteistä kannattaa tutkia vaikkapa netin syövereistä enemmänkin, koska sen myrkyllisyyden lisäksi sillä on myös mielenkiintoinen elinkaari; toukka pääsee kasvilta erakkomehiläisen mukaan ja loisii sitten sen pesässä.


Otin pitkästä aikaa käyttöön makro-objektiivini Micro Nikkor 85mm. Sillä kun alkaa kuvailemaan, tulee nopeasti vastaan käsivaralta - ja muutenkin - syvyysterävyysalueen suppeus. Pienetkin millin osien heitot välimatkassa kohteeseen vaikuttavat hirveästi. On vaikeaa saada hyönteistä tarkaksi kokonaan, jollei mahdotonta. Riippuu tietysti miten läheltä kohdetta yrittää kuvata. Ohessa on tästä esimerkkejä sinitoukohärkä kuvissa…


Laskeneen auringon värejä. 1.6.2024. Klo 22.51.

1/250s, ISO 250, f7.1, 300mm, VR 70-300mm.

Lehtikantojäärä.

1/200s, ISO 400, f13, 55mm, VR 18-55mm.

Sisilisko.

1/800s, ISO 2000, f6.3, 300mm, VR 70-300mm.

Kyy.

1/200s, ISO 1000, f6.3, 300mm, VR 70-300mm.

Illalla saimme taas ihailla laskevan auringon värejä.


Viimeisenä päivänä pääsimme yllättämään käärmeen ja sisiliskon samalta kivikasalta.


Kyllä ympärillä olevasta Kainuulaisesta luonnosta löytyy paljon kuvattavaa muutaman päivän aikana ja mökiltä ei muutenkaan hommia yleensä puutu, mutta aikaa löytyi silti harrastukselle mukavasti.