21/06/2022

Toiseksi viimeisen työpäivän lopuksi ennen kesälomaa ajattelin hyödyntää olinpaikkaani työpisteessäni Nakertajassa, ja ajella Oulujärveä kohti. Sain vanhan tutun paikan Hannusrannan läheltä Oulujärven rannalta mieleeni ja ajelin sinne pienelle hiekkatielle, jota pitkin pääsee rantaankin saakka. Pysähdyin kuitenkin uudelle isolle hakkuuaukealle ihmettelemään näkymää ja siitä lähdin kävelemään rantaan pientä ja entuudestaan tuttua tietä pitkin.


Pian törmäsin ensimmäiseen perhoseen, joka oli todennäköisesti pursuhopeatäplä. Hopeatäpliä on suomessa kymmenkunta erilaista lajia ja näiden tunnistamisessa on tärkeää nähdä niin siipien ylä-, kuin alapinnat.


Muutama askel eteenpäin ja koivunlehdellä tien vieressä istui minulle täysin uusi, siis ennen kameralla kuvaamaton perhonen, täpläsirppisiipi. Jes!

1/640, ISO 100, f6,3, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

1/400, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Pursuhopeatäplä.

Bongasin myös sinisiiven ja kangasperhosen. Sinisiipeä kuvasinkin hieman, mutta niiden kanssa tarvitsee myös nähdä sen siipien alapinnan, joten sen kuvan sivuutin melko hyödyttömänä. Kangasperhonen on jo itselle niin kuvattu tapaus, etten sitä pahemmin noteerannut. Se on nyt tosi yleinen tuolla metsäpaikoilla.

Juoksuhämähäkki, joita on paljon eri lajeja tuli myös kuvattua. Tunnistaminen ainakin ilman jotain ihan hämähäkkeihin liittyvää opusta on turhan hankalaa. Pääsin kuitenkin kokeilemaan makro-objektiiviani, koska hämähäkin pää on aina yhtä mielenkiintoisen näköinen.

1/400, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Täpläsirppisiipi.

1/250, ISO 250, f16, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

1/200, ISO 250, f16, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Sitten tuli varmistettua edeltävä hopeatäplä uuden yksilön myötä pursuhopeatäpläksi. Nyt pääsin kuvaamaan ne siipien alapinnat.


Seuraavaksi vastaan tuli mustatäplähiipijä. Pienehkö ja nopea lentäjä. Halusi poseerata minulle ihan mukavasti :-) Kaveriksi tuli yhteen otokseen myös kukkakärpänen.


1/250, ISO 250, f13, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Pursuhopeatäplä.

1/640, ISO 250, f10, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Mustatäplähiipijä.

1/250, ISO 250, f16, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Mustatäplähiipijä.

1/200, ISO 200, f14, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Mustatäplähiipijä.

1/2000, ISO 250, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Rantasipi.

1/2500, ISO 400, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kuovi.

1/4000, ISO 400, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kuovi.

Lähempänä rantaa kuvasin myös kuovin sekä rantasipin, jotka molemmat ilmeisesti yrittivät houkutella ja hätistellä minua pois päin läheiseltä pesältään.

Viimein saavuin Oulujärven rantaan. Siellä törmäsin heti moneen erilaiseen sudenkorentoon, sekä aina yhtä kauniiseen virnaperhoseen. Pikkulampikorennon kaverina kuvassa on todennäköisesti rantaokasirkka.

1/1250, ISO 250, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Pikkulampikorento.

1/640, ISO 250, f10, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Pikkulampikorento.

1/160, ISO 100, f16, 300mm.

Micro Nikkor 85mm.

Virnaperhonen.

Paluumatkalla sain kuvia vielä metsäpapurikosta.

Kuvia eri hyönteisistä tuli niin paljon, että ei kannattanut niitä kaikkia alkaa tähän päivitykseen laittamaan. Kaikki kuvat päivitetty nyt myös perhos- ja lintusivuille!

1/1000, ISO 200, f7,1, 180mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Näkymää kohti Paltaselkää Oulujärvelle.

1/1000, ISO 200, f7,1, 180mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Metsäpapurikko.

18/06/2022

Lähdimme käymään frisbeegolf reissulla poikien kanssa.  Tarkoitus oli mennä tsekkaamaan Paltamon Tervalammen rata Paltamon keskustan liepeillä. Otin varmuuden vuoksi kameran mukaan, jos siellä näyttäisi olevan kuvauspaikkoja ja aiheita.

Se kannatti. Yhdellä väylällä tulimme metsän keskellä paikkaan, jossa siinä purupolulla lenteli useita perhosia. Tunnistin, kuin tunnistinkin nämä perhoset karttaperhosiksi. Tulin kyllä hetkeksi toisiin ajatuksiin tunnistamisen kanssa, koska aiemman kokemukseni mukaan tämä kyseinen perhonen ei olisi näin helppo nakki runsautensa puolesta näillä leveysasteilla. 

Olen kuvannut ja kenties myös nähnyt tämän perhosen vain kerran aiemmin vuonna 2008. Lähes päivälleen neljätoista vuotta sitten!


Karttaperhoset lentelivät siinä ja tiesin, että ne eivät siitä mihinkään häviä, koska monesti perhoset pysyvät samalla niille hyvällä kohdalla, ja palaavat lentoon lähdön jälkeen takaisin siihen samaan paikkaan. Siispä, kun olimme kiertäneet radan palasin kameran kanssa paikalle.

Siinä ilmeni yksi pieni haaste. Hyttysten määrä. Se oli oikeasti aikamoinen. Sain siinä pienessä hetkessä minkä kykenin kuvaamaan, yli parikymmentä pistoa ohimoille ja muualle… Ilmeisesti tämä hankaloitti keskittymistäni, sillä en huomioinut yhtä tärkeää arvoa kamerasta, nimittäin ISO-herkkyyttä. Valon ollessa himpun verran riittämätön ISO arvo 125 on aivan liian pieni ilman jalustaa että kuvista tulisi teräviä. Vieressä on parhaat pari kuvaa kaikista kuvistani, mitä otin karttaperhosista.

Alin karttaperhos kuva on otettu kännykällä, kun tulimme frisbee hommissa paikalle ensimmäistä kertaa.


Huomasin vasta kotona kuvat siirrettyäni, että lähes kaikki kuvat karttaperhosista (joista ei ollut kerrankin puutetta) olivat epätarkkoja. Harmillinen takaisku.

Tämä oli ensimmäinen kerta uuden kamerani kanssa että omasta virheestäni johtuen en saanut kuvia onnistumaan. Oppia ikä kaikki, kai.


Bongasin samalla reissulla myös herukka, eli liuskaperhosen. Tämä perhonen on kevätkesällä aika yleinen löytö. Liuskaperhonen oli samalla tienoolla kuin karttaperhoset. 


Muita löytöjä samalla paikalla oli yleinen keihäsmittari


Kuvasin omalta kengältäni myös reunustäplämittarin, kun kävimme läheisellä urheilukentällä katselemassa maisemia. Joskus näissä hommissa sattuu tällainenkin tuuri.

1/80, ISO 125, f10, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

1/250, ISO 125, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kuvattu iPhonella…

1/640, ISO 125, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Liuskaperhonen.

1/250, ISO 125, f6,3, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Keihäsmittari.

1/125, ISO 400, f5,6, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Reunustäplämittari.

13/06/2022

Tuli asiaa Pohjavaaran suuntaan ja ajattelinpas ottaa jo aamulla töihin mukaan Nikonin, että voin samalla illan reissulla katsoa sattuisiko linssiin jotain mielenkiintoista. Sattuihan sitä!


Kävelin hiekkatieltä metsäkoneen tekemälle rujolle jäljelle kuusikkoon ja törmäsin nopeasti isohkoon päiväperhoseen jonka tunnistin pian ohdakeperhoseksi. Tässä muutama ihan onnistunut otos siitä. Lisäsin kuvat myös perhossivuilleni.



1/500, ISO 250, f8 300mm.

VR 70-300mm.

1/1600, ISO 250, f8 300mm.

VR 70-300mm.

07/06/2022

Minulle tuli eteen suoritettavaksi velvollisuus. Nimittäin täydennyspalvelus. Viisi vuorokautta Kuopion Pelastusopistolla. Koska illat olivat vapaat mihin vain aktiviteettiin, tuli minulla nopeasti mieleen ottaa reissuun mukaan polkupyörä ja kamera. Valitettavasti todella ärhäkkä flunssa yritti vesittää näitä iltasuunnitelmia, mutta en halunnut luopua mahdollisuudesta käydä tutustumassa lähimaisemien kuvauspaikkoihin. Joten toisena päivänä suuntasin matkani erittäin rauhallisella tahdilla Pelastusopistolta kohti Kuopion Saaristokaupunkia, jonka bongasin kartalta. 

Ilma oli upea, kuten kuvista näkyy. Harmi, kun en räpsinyt enemmän kuvia matkalla kännykällä tästä Saaristokaupungista. Kuulin että nämä saaret joiden läpi tämä Saaristokatu vie siltoja pitkin, olivat ennen todellakin vain mökkisaaria joihin saattoi päästä ainoastaan veneellä kesäisin.


Siellä oli paljon todella komean korkuisia kerrostaloja varsinkin näin rämekuukkelin näkövinkkelistä katsottuna. Otin ensimmäiset kuvat vasta kun tie saapui isoimmille silloille, jolloin nämä korkeat ja hienot uudet Saaristokaupungin talot ja asutusalueet olivat selkäni takana. Sillat olisivat johtaneet lopulta Kuopion keskustan liepeille, mutta minä pysähdyin lopulta viimeiselle saarelle ennen isointa siltaa.

Kuva otettu puhelimella.

Kuva otettu puhelimella.

Pysähdyin ensiksi ensimmäiselle saarelle kuvailemaan ja bongasin siitä käsin nopeasti Kanadanhanhen toisen saaren lähistöltä. Nopea objektiivin vaihto VR Nikkor 70-300:n, ja sain siitä kelvollisia kuvia, vaikka etäisyyttä oli himpun verran liikaa. Kuvasin tältä saarelta myös Saaristokadun isoimman viimeisen sillan, joka vie sinne Kuopion keskustaan päin Saaristokaupungista.

1/400, ISO 100, f10, 32mm.

VR Nikkor 18-55mm.

1/320, ISO 100, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kanadanhanhi

1/250, ISO 100, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Viimeinen saari ennen isoa siltaa oli nimeltään Pölhö ja se toimi selvästi virkistysalueena ihmisille. Polku vei tämän hyvän kokoisen saaren toiselle puolelle mukavassa metsässä.


Tämä raikas, hieman tuulinen, mutta lämmin ilma ja uuden kesän vehreys oli hieno kokemus. 

Tuossa lehtien ja täyttämässä saaren taka laidassa halusin kokeilla syvyys tarkkuuden lisäämistä suuren aukkoarvon avulla, että saisin kaikki nuo tuhannet lehdet teräväksi etualalta kauas asti. Vieressä sellainen otos.

Tässä lehtotyyppisessä maastossa viihtyivät myös lemmikit.

1/200, ISO 320, f7,1, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

1/80, ISO 100, f14, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Saaren takaa eteläkärjestä levittäytyi maisema järvelle etelään kohti Ruokoniemeä. Jos olisin ollut iskussa, enkä flunssassa ja aikaa olisi ollut enemmän, olisin varmasti kiertänyt koko Pölhön saaren. Silloin olisin törmännyt saaren pohjoispäässä myös laavuun ja nuotiopaikkaan.

Otin palatessani viimeisen kuvan kohti viimeistä siltaa ja keskustaa, ja käännyin paluumatkalle.

1/320, ISO 100, f10, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Maisemaa Pölhöltä etelään.

1/125, ISO 400, f20, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Peltolemmikki

1/250, ISO 400, f11, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Peltolemmikki

1/640, ISO 15, f9, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

04/06/2022

Tulipa käytyä lasten kanssa taas kirjaimellisesti iskemässä useampi kärpänen yhtä aikaa. Kun yksi lapsukainen meni kaverin luo, lähdimme pikku jermun kanssa Paltaniemen Kirkkoniemeen, paikkaan joka on minulle entuudestaan oikein tuttu. Täällä on sijainnut Paltaniemen emäseurakunnan 2. ja 3. kirkko vuosina 1599-1717. Paikalla on ollut myös hautausmaa.

Olen ollut näiden kirkkojen historiasta kiinnostunut jo pitkään. Kiinnostus varmastikin lähti minulla jo nuorena, kun löysin isäni kirjahyllystä isäni lapsuuden aikaisen leikkikaverin ja pikkuserkun Jorma Keräsen kirjoittaman kirjan Paltamon Seurakunnan historia.


Tässä kirjassa mielenkiintoisin asia minulle pienempänä oli aina kummitusjuttu, joka pohjautuu kirkkoniemen historiaan. Kirkkoniemessä ollut hautausmaa on vuosisatojen aikana vapaasti vyörynyt rantapaltteen mukana Oulujärveen. Isänikin nuorena koululaisena muistaa käyneensä todennäköisesti 50-60-luvulla kouluretkellä Paltamosta Kirkkoniemessä. Hän kertoi minulle kuinka lapset olivat siellä luiden keskellä rantahiekalla kävelleet ja kuinka joku lapsista oli ”polkaista roksauttanut” hiekassa olleen pääkallon rikki.


Kun rantauduin Kajaaniin vuosituhannen vaihteen jälkeen, kävin tässä mielenkiintoa kutkuttavassa paikassa monia kertoja. Silloin olin jopa niin kiinnostunut tästä ja kaikkien näiden neljän ensimmäisien Paltamon emäseurakunnan kirkkojen historioista, että olin jo suunnitellut tekeväni oman dokumenttielokuvan aiheesta. :-D


Kirkkoniemen metsänpohja oli kauniiden Käenkaalin kukkien peittämä. Suuret ja ikivanhat männyt ja koivut ovat myös siellä joka puolella.

Yllä mainitsemieni kirkkojen muistomerkki kohoaa siellä suhteellisen lähellä rantaa tämän jäljellä olevan vanhan hautausmaan keskeltä.


1/160, ISO 400, f6,3, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

1/100, ISO 1000, f7,1, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Käenkaali

Todella erikoista tässä on se, ettei muistomerkki suinkaan sijaitse siinä missä kahden kirkon paikka on ollut, vaan kirkot ovat todellisuudessa olleet tästä parisensataa metriä järvelle päin. Siellä, Oulujärvellä on merkkinä kivi, kuin kari, siinä kohdassa missä kirkot ovat olleet.


Kun kävelee nykypäivänä siitä muistomerkistä rantajyrkänteelle (paltteelle), ei maisema ole todellakaan enää sellainen kuin se oli ollut neljäkymmentä vuotta sitten eroosion vielä aktiivisesti kuluttaessa rantaa järveen. 

Silloin ranta oli hiekkaa jatkuvasti järveen vierittävä törmä, tai palte, joka merkitseekin vyöryvää rantatörmää. Laitan mukaan kuvan Paltamon Seurakunnan historia kirjasta, jossa ranta on nähtävillä 1910-luvulla, eli ajalla jolloin hiekasta löytyi yhtä ja toista…


Kun tulimme pienen miehen kanssa alas rantaan näimme Rovastinkiven törröttävän siellä järvellä ja silloin alkoi tapahtua monta asiaa. Oulujärvellä pieniä risteilyjä tekevä Kouta-laiva ilmestyi aivan Rovastinkiven takaa ja kuvauskohteita ilmestyi yllättäin lisää.

Kirkkoniemen rantaa 1910-luvulla.

1/1250 ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

1/400, ISO 100, f10, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Seurailimme siinä laivaa, joka eteni järvellä kohti lähestyvää sadekuuroa ja vilkaistessani Rovastinkiveä, sinne ilmestyi neljä joutsenta! Pian ihmiset katosivat laivan kannelta sadekuuron ahmaistessa laivan sisäänsä. Tiesin, ettei meillä ole aikaa olla siinä rannassa kauaa, sillä lähestyvän kuuron kohina alkoi jo kuulua lähempää ja lähempää. Ehdin kääntää kameran kertaalleen vielä joutseniin, ja napata yhdestä joutsenesta kuvan. Sen jälkeen alkoi juoksu autolle, jonne ehdimme sateen alkaessa kastella meitä. Huh. Kamerani Nikon d5600 ei ole ollenkaan säänkestävä. Juostessa ehdin survoa kameraa sen verran laukkuun, ettei se kastunut… 

Hauskaa, kuinka paljon ulkona ja luonnossa ehtii tapahtua parissa kymmenessä minuutissa.

1/1250 ISO 100, f6,3, 122mm.

VR Nikkor 70-300mm.

1/800, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

1/800, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

  70-300mm D5600 Hautausmaa Karttaperhonen Keikka Kirkkoniemi Kuopio Kuvaus Lintu Maisemat Matinmäki Mylly Ohdakeperhonen Oulujärvi Paltaniemi Perhonen Saaristokatu Saaristokaupunki Taidenäyttely Teleobjektiivi Valokuvaus Vimpelinvaara hämähäkki joutsen kuovi kuvaus maalaus objektiivi perhonen piiirrustus rantasipi sisilisko sudenkorento