27/08/2022

Kesäloma tuli ja meni, ja työt alkoivat. Perhoskuvailu uuden kameran innoittamana kuitenkin tuotti mukavasti tulosta. Sain kuvattua uusia perhos lajeja toistakymmentä, joista hienoimpina (makuasioita) varmaankin poppelikiitäjä, liuskayökkönen, isomittari (jota olen pitkään kaivannut) ja ritariyökkönen.



Isomittari on Suomen suurin mittari. Mittareista löytyi myös muita tosi hienoja uusia lajeja, kuten esimerkiksi paju- ja haapakäärömittari. Etenkin haapakäärömittari naaras ulkonäöltään, sekä myös sen englanninkielinen nimensä Dark Bordered Beauty ovat kauniita.

Isomittari.

1/200, ISO 320, f7,1, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Pikkukeltasiipi.

1/1250, ISO 320, f10, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Haapakäärömittari.

(Kuva otettu iPhonella…)

Pikkukeltasiipi oli myös mukava, pieni ja piristävä löytö aivan minulle uutena perhosena. 


Kuvista näkee, että monet perhoset ovat seinäpinnoilta kuvattuja. Lastenohjaaja työni työpiste on ollut minulle onnenpotku tässä hommassa. Joka aamuinen perhostarkistus, eli kierros seurakuntatalon ympäri ennen töiden alkua on ollut minulle monta kertaa päivän positiivisilla yllätyksillä lataava juttu.


Kuvaamisen osalta aikaa on vielä ennen talvea. Pitkä ja toivottavasti hyvä syksy on edessä.

Liuskayökkönen.

1/25, ISO 320, f14, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

06/07/2022

Kävimme kuuden päivän kesälomareissulla kesä-heinäkuun vaihteessa Pyhällä lasten ja ukin kanssa. Laittelen tähän 1. ja 2. matkapäivän päivitykseen jotain matkalla löytyneitä hyönteisiä, sekä maisemakuvia Isokurusta. Heti ensimmäisenä päivänä törmäsimme ilmiöön matkalla Pyhätunturille, joka tulisi olemaan kaverinamme koko reissun ajan aina kun olemme ulkona… Nimittäin paarmoihin. Jossain Kuusamon kieppeillä kuvasin kännykällä lapsia pysähdyspaikalla kauhistuttaneen ampiaisen näköisen menijän, jonka tunnistin myöhemmin keltavyöpaarmaksi. Näitä pörräsi nautapaarmojen ja suppupaarmojen lisäksi tasaisesti ympärillämme. Se mikä näissä paarmoissa oli jännää, että todellista puremishaittaa niistä ei hirveästi ollut. Pelkosenniemen Kilpiaapalla neljäntenä päivänä oli huippukohta näiden määrässä. Taidan sisällyttää sen päivän päivitykseen pienen video näytteen pörinän määrästä. :-D

Ensimmäisenä päivänä perillä meillä oli määränpäänä Isokuru. Olin käynyt siellä kerran aiemminkin, mutta pienin lapsemme ei ikinä ja sama koski myös ukkia. Meillä oli erittäin huono tuuri sillä reissulla, koska vähän aikaa käveltyämme alkoi vesisade. Se kesti tismalleen sen aikaa minkä olimme Isokurussa ja loppui kun tulimme autolla takaisin mökin pihaan. Ennen sateen alkamista yksi lapsista bongasi omalta paidaltaan kävellessään sarvijäärän. Tunnistin sen myöhemmin Jätkäjääräksi.

Keltavyöpaarma. Kuva otettu kännykällä ja valitettavasti tarkennustasoltaan vain tyydyttävä…

1/125, ISO 640, f7,1, 42mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Jätkäjäärä.

Sääennuste ennen lähtöä näytti 40% sadetta tunniksi… Lopputulos oli 100% sadetta neljä tuntia.. Olin ainoa jolla oli sateenvarjo ja sekin kameran vuoksi, koska emme odottaneet kunnon sadetta…

Maisemat olivat toki hienot sateesta huolimatta, mutta siinä alkoi palelemis ongelmia tulla kastumisen johdosta pienimmällä lapsella…

1/400, ISO 500, f7,1, 10mm. VR Nikkor 10-20mm.

Retkeläiset hyvillä mielin vielä ennen sateen alkua matkalla kohti Isokurua…

1/200, ISO 400, f7,1, 20mm.

VR Nikkor 10-20mm.

1/250, ISO 640, f7,1, 20mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Koska valon määrä tippui myös pilvien ja sateen vuoksi, minun piti kompensoida asiaa ISO-arvon avulla. 400 näytti riittävän tällä kelillä pitämään suljinajan riittävän nopeana tuommoisella ”perus aukkoarvolla” 7,1. 

Isokuru on tietojen perusteella Suomen suurin kuru. Meidän käyntimme täällä neljän lapsen ja yhden eläkeläisen kanssa oli varmasti yksi nopeimmasta päästä tämmöisellä porukalla…

1/250, ISO 400, f7,1, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Määränpäämme oli kurun pohjoispäässä oleva Pyhänkasteenlampi, johon laskee jyrkänteeltä komeasti myös Pyhänkasteen putous. Kävelimme kurun päähän sateessa mahdollisimman nopeasti, koska tiesimme että meidän pitää myös palata takaisin samaa reittiä pian, ettei kylmä pääse iskemään pahasti vaatteiden kastuessa likomäriksi. Kurun pohjalla oli vettä myös alkupäässä, josta lähtee etelään päin puro.

Ennen Pyhänkasteenlampea tuli kurun pohjalla vastaan yksi isompi lampi, joka on viereisessä kuvassa. Lännen puolella nousi  maa kohti Ukonhattua ja idässä Kultakeroa kohti, jonka rinteillä toisella puolella ovat laskettelurinteet.

1/250, ISO 400, f9, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Kultakeron puoli kurusta.

1/320, ISO 400, f7,1, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Maisemaa Ukonhattua kohti.

1/200, ISO 400, f8, 20mm.

VR Nikkor 10-20mm.

1/100, ISO 400, f6,3, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Enpä olisi uskonut että tulemme viipymään määränpäässä vain muutaman minuutin, mutta niinhän se oli tehtävä, kun kaikki kastuivat ja kylmettyivät  enemmän hetki hetkeltä…

Sinne jäivät vesisateeseen Pyhänkasteenputous ja lampi, kesälomareissun ensimmäisen päivän kohokohdat… Onneksi seuraavien päivien kohdalla meillä oli hyvät ilmat. Itseasiassa hellesäät.


1/250, ISO 500, f8, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Pyhänkasteenlampi.

1/320, ISO 500, f7,1, 19mm.

VR Nikkor 10-20mm.

Pyhänkasteenputous.

21/06/2022

Toiseksi viimeisen työpäivän lopuksi ennen kesälomaa ajattelin hyödyntää olinpaikkaani työpisteessäni Nakertajassa, ja ajella Oulujärveä kohti. Sain vanhan tutun paikan Hannusrannan läheltä Oulujärven rannalta mieleeni ja ajelin sinne pienelle hiekkatielle, jota pitkin pääsee rantaankin saakka. Pysähdyin kuitenkin uudelle isolle hakkuuaukealle ihmettelemään näkymää ja siitä lähdin kävelemään rantaan pientä ja entuudestaan tuttua tietä pitkin.


Pian törmäsin ensimmäiseen perhoseen, joka oli todennäköisesti pursuhopeatäplä. Hopeatäpliä on suomessa kymmenkunta erilaista lajia ja näiden tunnistamisessa on tärkeää nähdä niin siipien ylä-, kuin alapinnat.


Muutama askel eteenpäin ja koivunlehdellä tien vieressä istui minulle täysin uusi, siis ennen kameralla kuvaamaton perhonen, täpläsirppisiipi. Jes!

1/640, ISO 100, f6,3, 10mm.

VR Nikkor 10-20mm.

1/400, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Pursuhopeatäplä.

Bongasin myös sinisiiven ja kangasperhosen. Sinisiipeä kuvasinkin hieman, mutta niiden kanssa tarvitsee myös nähdä sen siipien alapinnan, joten sen kuvan sivuutin melko hyödyttömänä. Kangasperhonen on jo itselle niin kuvattu tapaus, etten sitä pahemmin noteerannut. Se on nyt tosi yleinen tuolla metsäpaikoilla.

Juoksuhämähäkki, joita on paljon eri lajeja tuli myös kuvattua. Tunnistaminen ainakin ilman jotain ihan hämähäkkeihin liittyvää opusta on turhan hankalaa. Pääsin kuitenkin kokeilemaan makro-objektiiviani, koska hämähäkin pää on aina yhtä mielenkiintoisen näköinen.

1/400, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Täpläsirppisiipi.

1/250, ISO 250, f16, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

1/200, ISO 250, f16, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Sitten tuli varmistettua edeltävä hopeatäplä uuden yksilön myötä pursuhopeatäpläksi. Nyt pääsin kuvaamaan ne siipien alapinnat.


Seuraavaksi vastaan tuli mustatäplähiipijä. Pienehkö ja nopea lentäjä. Halusi poseerata minulle ihan mukavasti :-) Kaveriksi tuli yhteen otokseen myös kukkakärpänen.


1/250, ISO 250, f13, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Pursuhopeatäplä.

1/640, ISO 250, f10, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Mustatäplähiipijä.

1/250, ISO 250, f16, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Mustatäplähiipijä.

1/200, ISO 200, f14, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Mustatäplähiipijä.

1/2000, ISO 250, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Rantasipi.

1/2500, ISO 400, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kuovi.

1/4000, ISO 400, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kuovi.

Lähempänä rantaa kuvasin myös kuovin sekä rantasipin, jotka molemmat ilmeisesti yrittivät houkutella ja hätistellä minua pois päin läheiseltä pesältään.

Viimein saavuin Oulujärven rantaan. Siellä törmäsin heti moneen erilaiseen sudenkorentoon, sekä aina yhtä kauniiseen virnaperhoseen. Pikkulampikorennon kaverina kuvassa on todennäköisesti rantaokasirkka.

1/1250, ISO 250, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Pikkulampikorento.

1/640, ISO 250, f10, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Pikkulampikorento.

1/160, ISO 100, f16, 300mm.

Micro Nikkor 85mm.

Virnaperhonen.

Paluumatkalla sain kuvia vielä metsäpapurikosta.

Kuvia eri hyönteisistä tuli niin paljon, että ei kannattanut niitä kaikkia alkaa tähän päivitykseen laittamaan. Kaikki kuvat päivitetty nyt myös perhos- ja lintusivuille!

1/1000, ISO 200, f7,1, 180mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Näkymää kohti Paltaselkää Oulujärvelle.

1/1000, ISO 200, f7,1, 180mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Metsäpapurikko.

18/06/2022

Lähdimme käymään frisbeegolf reissulla poikien kanssa.  Tarkoitus oli mennä tsekkaamaan Paltamon Tervalammen rata Paltamon keskustan liepeillä. Otin varmuuden vuoksi kameran mukaan, jos siellä näyttäisi olevan kuvauspaikkoja ja aiheita.

Se kannatti. Yhdellä väylällä tulimme metsän keskellä paikkaan, jossa siinä purupolulla lenteli useita perhosia. Tunnistin, kuin tunnistinkin nämä perhoset karttaperhosiksi. Tulin kyllä hetkeksi toisiin ajatuksiin tunnistamisen kanssa, koska aiemman kokemukseni mukaan tämä kyseinen perhonen ei olisi näin helppo nakki runsautensa puolesta näillä leveysasteilla. 

Olen kuvannut ja kenties myös nähnyt tämän perhosen vain kerran aiemmin vuonna 2008. Lähes päivälleen neljätoista vuotta sitten!


Karttaperhoset lentelivät siinä ja tiesin, että ne eivät siitä mihinkään häviä, koska monesti perhoset pysyvät samalla niille hyvällä kohdalla, ja palaavat lentoon lähdön jälkeen takaisin siihen samaan paikkaan. Siispä, kun olimme kiertäneet radan palasin kameran kanssa paikalle.

Siinä ilmeni yksi pieni haaste. Hyttysten määrä. Se oli oikeasti aikamoinen. Sain siinä pienessä hetkessä minkä kykenin kuvaamaan, yli parikymmentä pistoa ohimoille ja muualle… Ilmeisesti tämä hankaloitti keskittymistäni, sillä en huomioinut yhtä tärkeää arvoa kamerasta, nimittäin ISO-herkkyyttä. Valon ollessa himpun verran riittämätön ISO arvo 125 on aivan liian pieni ilman jalustaa että kuvista tulisi teräviä. Vieressä on parhaat pari kuvaa kaikista kuvistani, mitä otin karttaperhosista.

Alin karttaperhos kuva on otettu kännykällä, kun tulimme frisbee hommissa paikalle ensimmäistä kertaa.


Huomasin vasta kotona kuvat siirrettyäni, että lähes kaikki kuvat karttaperhosista (joista ei ollut kerrankin puutetta) olivat epätarkkoja. Harmillinen takaisku.

Tämä oli ensimmäinen kerta uuden kamerani kanssa että omasta virheestäni johtuen en saanut kuvia onnistumaan. Oppia ikä kaikki, kai.


Bongasin samalla reissulla myös herukka, eli liuskaperhosen. Tämä perhonen on kevätkesällä aika yleinen löytö. Liuskaperhonen oli samalla tienoolla kuin karttaperhoset. 


Muita löytöjä samalla paikalla oli yleinen keihäsmittari


Kuvasin omalta kengältäni myös reunustäplämittarin, kun kävimme läheisellä urheilukentällä katselemassa maisemia. Joskus näissä hommissa sattuu tällainenkin tuuri.

1/80, ISO 125, f10, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

1/250, ISO 125, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kuvattu iPhonella…

1/640, ISO 125, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Liuskaperhonen.

1/250, ISO 125, f6,3, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Keihäsmittari.

1/125, ISO 400, f5,6, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Reunustäplämittari.

13/06/2022

Tuli asiaa Pohjavaaran suuntaan ja ajattelinpas ottaa jo aamulla töihin mukaan Nikonin, että voin samalla illan reissulla katsoa sattuisiko linssiin jotain mielenkiintoista. Sattuihan sitä!


Kävelin hiekkatieltä metsäkoneen tekemälle rujolle jäljelle kuusikkoon ja törmäsin nopeasti isohkoon päiväperhoseen jonka tunnistin pian ohdakeperhoseksi. Tässä muutama ihan onnistunut otos siitä. Lisäsin kuvat myös perhossivuilleni.



1/500, ISO 250, f8 300mm.

VR 70-300mm.

1/1600, ISO 250, f8 300mm.

VR 70-300mm.

  70-300mm D5600 Hautausmaa Isokuru Karttaperhonen Keikka Kirkkoniemi Kuopio Kuvaus Lintu Maisemat Matinmäki Mylly Ohdakeperhonen Oulujärvi Paltaniemi Perhonen Pyhätunturi Saaristokatu Saaristokaupunki Taidenäyttely Teleobjektiivi Valokuvaus Vimpelinvaara hämähäkki hyönteiset joutsen kesä kiitäjä kuovi kuvaus maalaus mittari objektiivi perhonen piiirrustus rantasipi sisilisko sudenkorento