Pirunvaaralla kahtena päivänä

Ilma oli tosi lämmin, yli kaksikymmentä astetta, ja koko päivän töissä oli tunne, että tänään lähden kyllä pyörän kanssa kuvausreissulle jonnekin.

Määränpäästä ei ollut tietoa vielä edes lähtiessä, mutta fiilis oli kunnossa.

Pysähdyin tutkimaan lähitienoota karttapaikasta, ja yksi alue Kajaanin lähellä pisti nopeasti silmään. Pirunvaara.

Huomasin, että sen lähellä on myös Kirkkokallio- niminen vaara joka myös kiinnitti pienen jyrkänne merkinän myötä huomioni.

Tie Pirunvaaraa kohti oli pieni ja heikkokuntoinen päällysteeltään. Kyiden olemassaolosta kertoi yksi auton alle jäänyt raato.

Lumestahan ei menneenä talvena ollut puutetta, ja näinpä täältäkin vielä löytyi (näin toukokuun loppupuolella) lunta mukava määrä tien ojasta.

Kun pääsin tarpeeksi lähelle, päätin aluksi käydä tsekkaamassa Kirkkokallion. Kirkkokallion jyrkänteelle sai kävellä tieltä lähimmästä paikasta 400-500m.

Siinä samalla kuvailin metsämaisemaa ja lähellä Kirkkokallion pientä jyrkännettä bongasin myös amiraali perhosen. Sain amiraalista yhden ainoan kuvan, joka ei todellakaan tyydyttänyt.

Tie Pirunvaaran lähistölle.

1/640, ISO 200, f8, 18mm. VR 18-55mm.

Lunta ojassa.

1/640, ISO 200, f8, 70mm. VR 70-300mm.

Löydätkö amiraalin…?.

1/400, ISO 320, f9, 300mm. VR 70-300mm.

Metsäpalon jälkiä vai…?

1/160, ISO 500, f8, 20mm. VR 10-20mm.

Ilta-aurinko paistaa Kirkkokalliolle.

1/250, ISO 500, f10, 10mm. VR 10-20mm.

Kirkkokallion jyrkänteellä.

1/160, ISO 400, f10, 10mm. VR 10-20mm.

Paatsamasinisiipi.

1/200, ISO 200, f6.3, 300mm. VR 70-300mm.

Kirkkokallion jyrkänne oli lähellä, ja pian saavuin paikalle. Kuvissa näitä korkeuseroja metsän keskellä on hankala saada esille kunnolla, mutta laajakuvaobjektiivini VR 10-20mm näyttää vieressä hieman maisemaa tuolta jyrkänteeltä.

Tuosta käännyin pian takaisinpäin tietä ja pyörää kohti. Olin tutkinut kartasta, mistä noita teitä käyttäen pääsee lähimmäksi Pirunvaaralle vievää polkua.

Kansalaisen karttapaikka teki minulle pienen jekun, kun ei näyttänyt suhteellisen uusia kunnan ulkoilupolkuja täydellisesti. Muuten olisin tuosta Kirkkokallion jyrkänteen alta päässyt oikopolulle suoraan kohti Pirunvaaraa.

Matkalla pyörälle, vastaan tuli sinisiipiä, jotka tunnistin helposti paatsamasinisiiveksi. Otin muutaman pikasen shotin 70-300mm telelläni.

Saavuin polulle, joka vei Pirunvaaralle. Se oli ulkoilu/mtb-reittinä käytettävä leveähkö ja helppokulkuinen baana. Muutamia pyöräilijöitä tulikin siellä vastaan.

Ennen Pirunvaaran laelle saapumista polku vei tiheän kuusikon läpi. Siinä oli pakko ottaa yksi otos myös suoraan ylöspäin laajakulmaobjektiivillani.

Itse tykkään enemmän mäntykankaista, kuin tällaisista synkistä kuusikoista, mutta nämä ovatkin makuasioita. Pian tulinkin juuri sellaiselle mäntykankaalle. Sellainen odotti minua Pirunvaaran huipulla.

Kuusikko ennen huippua.

1/125, ISO 2000, f6.3, 10mm. VR 10-20mm.

Kuusikko ennen huippua.

1/125, ISO 400, f8, 10mm. VR 10-20mm.

Ennen saapumistani Pirunvaaran huipulle, polun vierellä oli suuri mänty, joka oli kuvattava. Kilpikaarnamänty sana kuvaa minulle tätä hyvin, vaikkei tämä puu vielä ehkä täytä kaikkia ”kriteerejä”.

Komea mänty.

1/200, ISO 640, f16, 10mm. VR 10-20mm.

Polku huipulla.

1/200, ISO 400, f9, 10mm. VR 10-20mm.

Nuotiopaikka.

1/200, ISO 250, f9, 10mm. VR 10-20mm.

Polku huipulla. Takana Sokajärvi.

1/200, ISO 400, f11, 10mm. VR 10-20mm.

Kun polku saapui huipulle, se tarjosi heti maiseman Sokajärvelle ja siellä olevalle Kalliosaarelle. Paluumatkalla kuvailinkin sitä. Tässä menomatkalla halusin ensi töikseni kuitenkin päästä jyrkänteelle, joka oli merkitty karttaan.

Sitä ennen tässä pitkän muotoisella huipulla oli myös nuotiopaikka. Sille oli jopa järjestetty kameravalvonta.

Paikalta löytyy myös puuvarasto.

Pian tämän jälkeen saavuin yhdelle Pirunvaaran kolmesta karttaan merkityistä jyrkänteistä. Laskeuduin alas löytämäni luolan läpi, joka oli oikeastaan jättimäisen lohjenneen kallionjärkäleen alle jäänyt tunneli. Halusin alhaalta tästä jyrkänne kohdasta kuvan ja se on alla.

Kylläpäs pääsi taas Kajaanin aivan lähitienoot yllättämään. Ei tarvitse kauas lähteä hienoja luontokohteita etsimään.

Pirunvaaran pieni luola.

1/200, ISO 320, f11, 10mm. VR 10-20mm.

Kuvasin kallioita jonkun aikaa, ja lähdin palaamaan takaisin päin, koska illan aikataulut tulivat vastaan.

Kuvasin vielä Sokajärvellä näkyvän Kalliosaaren.

Minun piti vielä tehdä paluu Pirunvaaralle yhden päivän kuluttua viikonloppuna lasten kanssa, koska Pirunvaaran kolmesta kalliojyrkänteestä jäi kuvaamatta kaksi…

Tässäpä oiva kuva osoittamaan toisen päivän reissultamme, minkälainen tuo pieni luola kooltaan oli.

Myös ilma oli tuona toisena päivänä hyvin samanlainen kuin ensimmäisellä visiitillä.

Kävimme katsastamassa sitten myös kaksi muuta karttaan merkittyä jyrkännettä. Matkalla toiselle, joka oli lähellä tuota ensimmäistä, kallioita riitti.

1. jyrkänteen viereistä maisemaa.

1/200, ISO 200, f9, 10mm. VR 10-20mm.

1. jyrkänteen viereistä maisemaa.

1/320, ISO 250, f9, 13mm. VR 10-20mm.

Kalliosaari Sokajärvellä.

1/500, ISO 200, f9, 185mm. VR 70-300mm.

Pojat laskeutuvat luolan läpi alas.

(Kuva otettu iPhonella)

Matkalla kohti toista jyrkännettä - joka oli ylempänä ja pohjoisempana vaaralla - riitti pojille mielenkiintoista seikkailumaastoa, mutta varovainen sai olla.

Kuvia taisi tuona toisenakin päivänä tulla jotain satakunta, ja yritin kumminkin olla kuvaamatta jokaikistä hienoa lohkaretta ja kiveä…

Hieno kaatunut kelo oli kuitenkin pakko kuvata. :-)

Karttaan merkitty toinen jyrkänne.

1/400, ISO 250, f9, 18mm. VR 18-55mm.

Kaatunut kelo.

1/250, ISO 200, f9, 10mm. VR 10-20mm.

Karttaan merkitty ”kolmas jyrkänne”.

1/250, ISO 800, f11, 10mm. VR 10-20mm.

Karttaan merkitty ”kolmas jyrkänne”.

1/200, ISO 500, f9, 10mm. VR 10-20mm.

Sitten matkattiin huipulta etelään sille nimeämälleni ”kolmannelle jyrkänteelle”, joka onkin noin kolmen sadan metrin päässä muista kahdesta jyrkänteestä.

Ilta-auringon paistaessa saavuimme metsän siimeksestä tälle paikalle kartan avulla, ja kalliolta aukesikin upea kangasmetsä maisema länteen kohti Sokajärveä.

Laskeuduimme alas kankaalle ja söimme siellä eväsleipämme aivan mahtavasta ilmasta nauttien. Tämä on kyllä aivan huippua!

Valopa ei riittänytkään enää alhaisella herkkyydellä kuvaamiseen, vaan nyt täytyi alkaa pyörimään siellä ISO 800 kieppeillä.

Nautimme tästä yhteisestä hetkestä ja retkestä komealla Pirunvaaralla, ja lähdimme palaamaan lyhyehkön noin 700 metrin matkan takaisin autolle. Kylläpä kannatti seurata taas ensimmäisiä ajatuksia, ja toteuttaa ne lähtemällä etsimään jyrkänteitä ja komeita maisemia.