Berlevågin tienoon pääkohteemme oli Tanahorn. Barentsinmeren rannikolla oleva jyrkänne, joka kohoaa 266m korkeuteen viereisestä merenpinnasta! Se on aika paljon ajatellen, että meri on siinä ihan vieressä.
Berlevågista reitin aloituspaikalle autolla on noin 8km. Tie vie Berlevågin lentokentän ohitse länteen reitin lähtöpaikalle.
Kuten kuvasta näkyy, matkaa yhteen suuntaan kyltin mukaan Tanahornin huipulle on 3,6km. Siis lähelle saman pituinen kävely, kuin Saanan huipulle Kilpisjärven retkeilykeskuksesta.
(Olinkin muutaman kilometrin jälkeen yllättynyt, kun Tanahornin huippu siinsi edessä, kauempana kuin mitä olisin odottanut…)
Reitin alussa.
1/200, ISO 250, f10, 34mm. VR 18–55mm.
Aloituspaikalla.
Kuva otettu iPhonella.
Muutama sata metriä lähtöpaikalta ja polku ylitti Bukkedalselva - nimisen puron. Puron liepeillä oli rehevämpää, ja puro virtasi pajujen lomassa alaspäin kohti suurempaa Skånsvikelvaa, joka puolestaan laskee mereen Berlevågin suunnassa.
Polku lähti nousemaan ja erkanemaan purosta luoteeseen päin kohti Tanahornia ja merta.
Bukkedalselva ja polku.
1/200, ISO 320, f10, 18mm. VR 18–55mm.
Siitä hieman ylempää kuvailin pienessä laaksossaan virtaavaa puroa, ja yksinäinen paju pääsi kohteekseni. Kuinkahan vanha lie?
Maasto ja maisema herätti täälläkin tunteen, että olisipa mukava poiketa reitiltä ja lähteä tutkimaan vapaasti sitä suuntaa mikä hyvältä tuntuu.
Myöhemmin se myös toteutettiin :-)
Bukkedalselva ja paju.
1/200, ISO 250, f8, 75mm. VR 70–300mm.
Bukkedalselva ja paju.
1/200, ISO 250, f8, 155mm. VR 70–300mm.
Polku erkanee purosta korkeammille maille.
1/200, ISO 400, f10, 10mm. VR 10–20mm.
Rentukoita pienen tunturilta tulevan puron varressa.
1/200, ISO 400, f9, 10mm. VR 10–20mm.
Ylitimme pian tosi pienen puron, joka virtasi polkumme poikki pienessä kurussa pohjoisesta.
Siellä vihreys loisti puron uoman vierellä, ja tuossa kasvoi myös rentukoita koristamassa paikkaa.
Jatkoimme matkaa ja koko ajan polku vei ylöspäin. Vajaan kilometrin päästä tulimme pieneen kuruun, josta löytyi lunta aivan polun läheltä sulamisvesilammikoineen. Toisena päivänä heinäkuuta.
Kauempana tuntureiden varjopuolilla oli myös edelleen lumiläiskiä.
Hetki jolloin Tanahorn näkyi ensi kerran…
1/200, ISO 250, f14, 10mm. VR 18–55mm.
Lapinsirkku - naaras.
1/200, ISO 250, f10, 300mm. VR 70–300mm.
Huippu edessä, mutta mitä sieltä näkyykään…
1/200, ISO 200, f14, 18mm. VR 18–55mm.
Lunta heinäkuun alussa.
1/200, ISO 250, f10, 35mm.
VR 18–55mm.
Eteen tuli yllätys, kun kaukaisuudessa horisontissa näkyi hieman etäisyyden sinertämänä nyppylä. Se paljastui pienen epäuskon jälkeen todellakin Tanahornin huipuksi, joka tuntui olevan tuossa vaiheessa taivallusta paljon kauempana, kuin mitä olisi ollut oletettavaa.
Horisontti peitti rannikon suuntaan tehokkaasti näkymän merelle. Toki maasto oli mahtavan näköistä nummea, ja polun molemmin puolin nousi kauniita tuntureita.
Matkalla meitä tervehti myös joitain pikkukavereita, joista yhden sain kelvollisesti kuvattua, nimittäin lapinsirkun.
Viimeinkin huippu alkoi lähestyä.
Samalla kummaltakin puolelta alkoi avautumaan pieniä pilkahduksia siitä maisemasta mitä oli luvassa!
Tuon lähes neljän kilometrin ylämäki kävelyn jälkeen se oli palkitsevaa, ja sopi sillä tavalla hienosti asiaan.
Ensimmäinen kunnollinen näkymä oikealle (itään) huipun juurelta oli erittäin upea ja jännittävä.
Siitä aukesi maisema rannikon suuntaisesti. Se oli yli kahdensadan metrin korkeudella alla levittäytyvästä meren rannasta!
Vähän matkan päästä toiselta puolelta aukesi maisema myös länteen, ja samalla aurinko alkoi paistamaan meille!
Korkealla ollaan! Mahtava maisema itään ennen huippua.
1/200, ISO 250, f11, 20mm. VR 10–20mm.
Mahtava maisema länteen ennen huippua.
1/200, ISO 200, f13, 19mm. VR 10–20mm.
Mikä tuuri meillä olikaan tuon auringon kanssa! Nyt saimme ihailla ja ihmetellä maisemaa auringon paisteessa pilvisen ja sadetta enteilevän nousun jälkeen.
Huipulla oli hyvän kokoinen kivipino, jonka jälkeen edessä oli vielä kapea pitkähkö ulkonema eteenpäin suoraan pohjoiseen ja meren ylle. Tottumattomana tuollaisiin jyrkänteisiin Kainuulainen maalaisjärkeni sanoi minulle, että eteenpäin kivikasalta ei kannata enää mennä.
Olemme huiputtaneet Tanahornin. 266 mpy.
1/200, ISO 200, f16, 10mm. VR 10–20mm.
Tanahornista länteen (kuvissa vasemmalle) ennen seuraavaa maa-aluetta näkyi noin 40km pitkän Tanafjorden - vuonon suu. Vuonon, joka yltää Tenojoen suistoon saakka.
Kuvasin myös videota kivikasan luota. Järkkärini laajakulmaobjektiivi oli tässä mainio, koska se antoi kolmiulotteisuuden tuntua kuvatessani lähes 360-asteen käännöksellä ympäri huippua.
Maisemaa kivikasan viereltä.
Maisema itään huipulta.
1/160, ISO 320, f13, 20mm. VR 10–20mm.
Huippu on tosiaan 266 metriä meren pinnan yläpuolella, meri ympärillä. Se on pitkä matka alas! Nautimme hetkestämme tuolla kaukana kotoa, ja otin kuvailusta irti kaiken mitä keksin.
Huipulla kasvoi lapinvuokkoja, sekä ruusujuurta. Molemmat kukassa tuohon aikaan.
Voi kuvitella minkälaista Tanahornilla on kun tulee talvi 🥶
Niin se vaan oli kuitenkin maltettava lähteä, ja jättää tuo upea paikka taakse. Lähdimme laskeutumaan takaisin alaspäin, ja pian tulimme paikkaan, jossa ylhäällä vallitseva kivikko loppui ja varvikko alkoi. Poikkesimme polulta vähän sivuun, ja etsimme sopivan paikan syödä eväitämme, sekä hörpätä teetä termospullosta.
Vautsi, missä ympäristössä saimme eväsleipiämme syödä!
Koko matkan ajan minua oli kiinnostanut polkua ympäröivät maisemat, ja laskeutuessamme teimme koukkauksen kohti lännessä olevaa kurua. Sen laidalle tultuamme edessä levittäytyi loiva kuru, jonka yläpäässä oli vielä suuri lumialue. Seurasimme kurun reunaa alaspäin polun suuntaisesti ja laskeuduimme lopuksi Bukkedalselvan luo kauempana, kuin mitä reitin alussa olimme sen vierellä olleet.
Tanahornille mennessä olin jo kuunnellut alhaalla solisevaa pientä jokea, (vai puroksiko sitä sitten kutsuisi) ja näin toteutui sen luo pääseminen.
Bukkedalselva virtaa tuntureilta.
1/200, ISO 250, f8, 48mm. VR 18–55mm.
Bukkedalselva virtaa kohti paluureittiämme.
1/200, ISO 250, f8, 18mm. VR 18–55mm.
Tie näkyy jo. Taustalla pilkistää myös Berlevågin lentokenttä.
1/200, ISO 500, f9, 48mm. VR 18–55mm.
Nousimme vielä yhden kivihuippuisen mäen päälle lähdettyämme pois puron luota. Sieltä näkyi jo tie, jonka varteen auto oli parkkeerattu reitin lähtöpaikalle. Häämöttipä sieltä käsin pikkuisen myös Berlevågin pieni lentokenttä.
Bukkedalselva virtasi oikealla puolella.
Olisimme päässet ehkä kuivin jaloin joesta ylikin tuossa alhaalla, jolloin olisimme olleet samalla puolella jokea kuin auto, mutta päätimme kuitenkin palata lopuksi reitille.
Sinne jäi taakse upea ja jylhä Tanahorn odottamaan syksyä ja talvea.