1. Missä olit sä kauan sitten?
Minne kuljit kaunehin?
Missähän olit kun oltiin niin nuorii,
ja polte eteenpäin vei.
Kuinka käynyt olis jos mut’ nähnyt
oisit silloin jossakin?
Pysähtyy aika kun kuvas nyt nään,
sä oisit kääntänyt pään.
Silmät tutut mua siinä katsoo.
Tunnen tuon hymyn niin
hyvin, mut’ tiedän ettet mua sä katso,
silti leikin mä niin.
Chorus:
Sattuma kai voi päättää,
ken eteen tulla voi.
Uskokoon noin ken lystää.
Vaan kun tyynyyn painan pään,
sinut viereilläin nään.
Uskonhan mä silloin kohtaloon.
2. Missä olit kun mä astuin harhaan?
Talven tuiskuun katosin.
Jossakin kaukana sä myös kai eksyit
ja löysit kotiin takaisin
Kuinka kaksi sitten tiensä löytää
vielä jälkeen vuosien?
Polkumme yhteen toi maailman takaa
osat kahden sydämen.
Chorus:
Sattuma kai voi päättää,
ken eteen tulla voi.
Uskokoon noin ken lystää.
Vaan kun tyynyyn painan pään,
sinut viereilläin nään.
Uskonhan mä silloin kohtaloon.
Olen tehnyt viimeiset kymmenisen vuotta biisejä elämän tunteiden inspiroimana ja sanoittamana. Välillä innoitus on ollut surumielistä, tai kaihoisaa, ja sitten monesti erilaisten positiivisten fiiliksien tuottamaa.
Viime vuosina minulla on ollut onni, kun olen saanut luoda lauluja noiden positiivisten tunteiden pohjalta.
Tässä on niistä yksi☺️
Palasin tämän vuosi sitten luomani sävellyksen ja keskeneräisen äänityksen äärelle äskettäin.
Sovitin tästä jazz-valssi pohjaisesta 3/4 tahtilajista myös 4/4 shuffle-version bändi soittoa varten.
1. Missä olit sä kauan sitten?
Minne kuljit kaunehin?
Missähän olit kun oltiin niin nuorii,
ja polte eteenpäin vei.
Kuinka käynyt olis jos mut’ nähnyt
oisit silloin jossakin?
Pysähtyy aika kun kuvas nyt nään,
sä oisit kääntänyt pään.
Silmät tutut mua siinä katsoo.
Tunnen tuon hymyn niin
hyvin, mut’ tiedän ettet mua sä katso,
silti leikin mä niin.
Chorus:
Sattuma kai voi päättää,
ken eteen tulla voi.
Uskokoon noin ken lystää.
Vaan kun tyynyyn painan pään,
sinut viereilläin nään.
Uskonhan mä silloin kohtaloon.
2. Missä olit kun mä astuin harhaan?
Talven tuiskuun katosin.
Jossakin kaukana sä myös kai eksyit
ja löysit kotiin takaisin
Kuinka kaksi sitten tiensä löytää
vielä jälkeen vuosien?
Polkumme yhteen toi maailman takaa
osat kahden sydämen.
Chorus:
Sattuma kai voi päättää,
ken eteen tulla voi.
Uskokoon noin ken lystää.
Vaan kun tyynyyn painan pään,
sinut viereilläin nään.
Uskonhan mä silloin kohtaloon.
Tässäpäs on lupaamani shuffle-versio.
Yllä kirjoitinkin joitain ajatuksiani tästä sävellyksestä.
Maustin tätä versiota vain hieman taustalauluilla.
Muuten soittimina ovat meidän bändimmekin käyttämät instrumentit; rummut, basso, sähkökitara, koskettimet ja laulu.
1. Tänä aamuna kun heräsin tunsin
kätes hennon painon.
Vasten mua pääsi on.
Huokaat hiljaa unessa.
Häiveet unen vielä mielessäin seuraan
kuinka uumas liikkuu.
Hiljaa huules henkäilee.
Hiukses tummaa tulta on.
Kevättalvella jo aurinko
alkaa lämmön tuomaan,
vaikka tuskin noussut on.
Leijuu tuoksus ilmassa.
Chorus:
Halki huoneen paistaa aurinko suoraan
kasvoillesi.
Aamun hetki niin kaunis on.
Tunnen lämpösi.
Voisin unohtua tähän.
2. Tänä aamuna kun heräsin tiesin
en mä muuta kaipaa,
kun vain tässä olla saan.
Luon katseen ylöspäin.
Kaistaleessa aamun auringon leijaa
pölyhiukkasia.
Lumisade yöllinen
ulos loi taas valkeuden.
Kuulen jossain kellon laskevan aikaa,
mutta mä oon tässä, vielä heräämässä.
Eikä väliä nyt oo sekunneilla hetkien.
Chorus:
Halki huoneen paistaa aurinko suoraan
kasvoillesi.
Aamun hetki niin kaunis on.
Tunnen lämpösi.
Voisin unohtua tähän.
Palasin viime vuoden puolella aloittamani biisin äänityksen äärelle kuukauden päivät sitten.
En muistanutkaan, kuinka paljon hyvää ideaa siinä oli ja niin innostuin jatkamaan kappaleen valmiiksi.
Tässä biisissä on minun ajatuksissani ollut koko ajan semmoista ”klasari-fiilistä”. Erityisesti piano väliosassa keskellä kappaletta ja sitten samassa osassa kappaleen lopussa.
Minusta kappale onnistuu välittämään kokonaisuutena fiiliksensä.
- A.M. 9.4.2026.