11.07.2023

Matinmäentie.

1/400, ISO 500, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Reilun kolmenkymmenen kilometrin pyöräily poikani kanssa sunnuntaina edellisyön YK-keikan jälkeen(:-)), toi muutamia mukavia perhoskuvia arkistoihin. Erityisesti (kirjaimellisesti) lennosta kuvaamani suokeltaperhoset olivat hieno onnistuminen.

Metsätie Salmijärven suunnasta lentokentän taakse Matinmäelle on hyvä taival löytää kameralle töitä, ja ihailla samalla komeita mäntykankaita ja syviä harjuhautoja eli suppia.

Salmijärven lähellä tien varrella lenteli näitä kavereita. Kyseessä on tesmaperhonen joka on tosi yleinen perhonen vielä täällä Kainuun korkeudella. Lennossa perhonen näyttää ehkä hieman tylsältä ruskean harmaalla värityksellään, mutta kun tesman pääsee kuvaamaan alasiipien täplät näkyen, onhan tämä perhonen varsin nätti.


Tesmaperhonen.

1/250, ISO 200, f8, 200mm.

VR 70-300mm.

Tesmaperhonen.

1/320, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Horsmien loistoa Salmijärventiellä.

1/500, ISO 200, f10, 130mm.

VR 70-300mm.

Kukkaloistoa oli pakko kuvata muutaman kuvan verran.


Löysin kaksi suokeltaperhosta iloisissa puuhissaan lepattelemassa tien laidalla. Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan teleobjektiivilla lähekkäin toisiaan leikittelevän pariskunnan samaan pieneen kuvatilaan. Käytin tässä suljinaika ohjelmaa suljinajalla 1/2500, joka riitti justiinsa pysäyttämään perhoset kuviin.

Koiranputkien loistoa Salmijärventiellä.

1/400, ISO 200, f10, 70mm.

VR 70-300mm.

Suokeltaperhoset.

1/2500, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Suokeltaperhoset.

1/2500, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kyseiset perhoset kuvissa yllä ovat hieman alivalottuneita korkean suljinnopeuden vuoksi, mutta en nyt alkanut säätämään raakakuvia, koska ei tuo nyt katastrofi ole. Kameran automatiikka on pystynyt hieman tasapainottamaan ongelmaa itse aukko-arvoa säätämällä. Auringon paiste oli kuvien onnistumiselle tärkein edellytys. Telinettä minulla ei ole ollut mukana tähän mennessä kuvausreissullani kertaakaan, joten kaikki kuvani ovat käsivaralla otettuja. 

Naaras on perhosista oikean puolimmainen.


Vieressä oleva yksilö on valotuksen puolesta lähempänä totuutta.


Yleisimpiä sinisiipiä on liikkeellä monissa ympäristöissä. Olen jo vuosia sitten kuvannut nämä yleisimmät ja näiden kanssa lajien tunnistaminen on sellaista, että jos aikaa edellisistä lajin määrittely operaatioista on kauan, niin asian uudelleen aloittamiseen voi olla kynnystä… Esim. kangas- ja ketosinisiivistä mainitaan, että ”naaraiden erottaminen kenttäoloissa on miltei mahdotonta”.(Päiväperhosopas, Tammi 2001).


Löysin kuitenkin netistä tunnistamiseen apuja

ja laitan vieressä komeilevan sinisiiven kangassinisiiveksi siipien alapintojen muutamien oleellisten yksityiskohtien johdosta.


Sinisiivissä sukupuolen erottaminen taas on yleisesti ottaen helppoa, koska sinisiipi naaraan siipien yläpinta on yleensä joko kokonaan ruskea, tai vähintään osittain ruskeiden alueiden peittämä.


Tässä kaunis kangassinisiipi naaras niittynätkelmässä, joka on myös kyseisen perhosen toukan ravintokasvi.


Alla on nätti pikkuinen juolukkasinisiipi, joka on erittäin yleinen aina lappia myöten.

Helppo tunnistaa, koska alasiivissä ei ole oranssia täpliä kuin vain pari.

Tämän löysin Joutenlammen läheltä kankaalta.

Suokeltaperhonen.

1/500, ISO 320, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Kangassinisiipi - naaras.

1/1000, ISO 250, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Kangassinisiipi - naaras.

1/800, ISO 250, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Juolukkasinisiipi - koiras.

1/1000, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Lopuksi saavuimme mukavan Matinmäentien toiseen päähän Kajaanin lentokentän lähelle. Sattumalta olimme juuri siihen aikaan paikalla, kun poikani ja minun ylitse lensi laskeutuva lentokone kentälle. Pakkohan siitä oli ottaa kuvia ja videoita.


Aivan tien päässä oli vielä loppuhuipennus tälle pyöräilylle luonnon keskellä ennen siirtymistä isommalle asfalttitielle. Juniori huomasi hienon perhosen ja tunnistin sen jo kaukaa keisarinviitaksi.


Keisarinviitta on Suomen suurin hopeatäpläperhonen.


Hieman harmitti, kun en päässyt kuvaamaan perhosen siipien alapintaa, joidenka kaunis vihreän hopeinen värimaailma varmastikin on antanut lajille suomenkielisen nimensä. 


Minulla löytyy vain yksi kuva perhossivuiltani joissa nuo siivet näkyvät ja tarvitsenkin näköjään vielä paremman otoksen niistä! Vuoden 2012 kuvassa nuo alapinnat ovat vähän varjossa.


Englannin kielinen nimi keisarinviitalle on silver-washed fritillary.


Koska valoa oli paljon, kokeilin käyttää tosi suurta aukko arvoa, jolloin syvyysterävyys nousee korkeammaksi. Aukolla f16, sainkin todella upean kuvan Keisarinviitasta (kts. kuva vieressä).

Sekä perhosen lähimmät kuin kauemmat yksityiskohdat ovat juuri sopivasti aivan teräviä.

Juolukkasinisiipi - sama koiras.

1/640, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/1000, ISO 200, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/250, ISO 250, f16, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/800, ISO 250, f9, 300mm.

VR 70-300mm.

Lentokone laskeutuu.

1/1600, ISO 200, f7.1, 55mm.

VR 18-55mm.

24.06.2023

Ajatuksenani oli käydä ”vähän joella Kajaanin keskustassa kuvailemassa”, mutta kun pääsin sinne, ajatukset kääntyivät seuraavaan ja seuraavaan määränpäähän. :-D Tiedän, että  pilvinen sää ei ole ollenkaan hyvä lähtökohta tähän kuvaushommaan, mutta nyt kun oli fiilis ja tilaisuus, niin oli toimittava. Ja vasta toinen kunnon kuvauskerta tälle kevät kesälle…

Tässä kotona näitä kuvia ensimmäistä kertaa katsellessani, oli selvää että asia oli juuri noin tuon valon osalta. Jouduin käsittelemään monia näistä kuvista valotuksen osalta vielä raakakuvan pohjalta uudestaan.


Kajaanin keskustassa joella kuvasin näitä muutamia yleisiä vesilintuja.

Tukkasotka - naaras.

1/160, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Tukkasotka - koiras.

1/200, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kyynäspääniemen sillan ylitettyäni otin nämä kuvat linnuista siinä vartin aikana. Yleisimpiä mahdollisia lintuja tässä ympäristössään, mutta kuinka mukavaa onkaan pysäyttää nämä kuvaan. Erityisesti lentävistä kalatiirasta ja kalalokista ottamani lentokuvat ovat lintujen itsensä yleisyydestä huolimatta aina yhtä kiehtovia. Saan tämän kuulostamaan siltä, kuin olisin paljonkin ennen kuvannut lintuja lennosta, mutta näin ei todellakaan ole.

Kunhan ehdin, lisään nämä linnut (vielä) erittäin vaatimattomalle lintu sivulleni.


Pienen piipahduksen jälkeen Kajaanin Vanhalla hautausmaalla, ajattelin käydä katsomassa Ensilän peltoja, joten pyörämatkani vei sitten sinne. 

Kiinnitin siellä soratiellä peltojen ja niittyjen keskellä huomion siihen, kuinka ohdakkeet teiden varsilla ja heinät pelloillaan alkavat tehdä tuloaan oikein kunnolla.

Kalatiira.

1/2500, ISO 200, f6, 260mm.

VR 70-300mm.

Kalalokki.

1/2500, ISO 640, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kalalokki.

1/2500, ISO 640, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Ensilän peltoja.

1/320, ISO 320, f13, 18mm.

VR 18-55mm.

Pelto-ohdake?.

1/250, ISO 320, f10, 55mm.

VR 18-55mm.

Perhosia ei tällä reissulla juuri näkynyt. Ainoastaan lanttuperhonen ja todennäköinen pursu- tai rämehopeatäplä vilahtivat lähistöllä. Kuten voikukka ja kielo kuvistani näkyy, kasvit ja paikat olivat vielä aika märkiä ja perhosetkin vielä edellisen päivän sateiden jäljiltä suojapaikoissaan.


Ensilän pelloilla Hetteenmäen/Nakertajan maastoissa kuvasin lasten suosikin leppäkertun, sekä sieppokärpäsiin kuuluvan Rhagio scolopacean. Tälle ei valitettavasti ole suomenkielistä nimeä, ainakaan minun tietääkseni. Kyseinen kaveri on peto joka pyydystää pieniä hyönteisiä. Tässä on pari kuvaa tuosta hyönteisestä.


Minulle ennestään kovin tutuilla Nakertajan puoleisilla pelloillla otin muutaman maisemakuvan. Tuli asuttua vuosia tässä hyvin lähellä, ja talvisin tein omia latuja näille pelloille. Se oli mukavaa hommaa!


Voikukka.

1/320, ISO 320, f10, 45mm.

VR 18-55mm.

Seitsenpistepirkko. (”Leppäkerttu”)

1/200, ISO 320, f10, 55mm.

VR 18-55mm.

Rhagio Scolopacea

1/320, ISO 320, f8, 55mm.

VR 18-55mm.

Nakertajan peltoja

1/800, ISO 250, f9, 10mm.

VR 18-55mm.

Rhagio Scolopacea

1/250, ISO 320, f10, 55mm.

VR 18-55mm.

Laajakuva objektiivi tekee näissä kuvaus tilanteissa terää. Viereisessä kuvassa on”vanha kunnon” Helkama Suvantolantiellä peltojen laidalla.


Tästä matka jatkui sitten jo ajatuksissani (ja pian oikeasti) kohti Paltaniemeä, jolta ei voi Nakertajaan saakka tultuaan enää välttyä. :-) Se on niin kaunista seutua Oulujärven kera. Tällä kertaa en kuitenkaan kuvannut Paltaniemen emäseurakunnan neljättä kirkkoa, kuvakirkkoa, vaan jatkoin Sutelantielle.

Nakertajan peltoja

1/500, ISO 250, f10, 10mm.

VR 10-20mm.

Pisaroita Kielon lehdillä.

1/200, ISO 500, f10, 185mm.

VR 70-300mm.

Kielo.

1/160, ISO 320, f10, 42mm.

VR 18-55mm.

Sutelantieltä poikkesin tutulle Soidinharjulle, joka on kangasmetsää ennen Oulujärven rantaa. Siellä löysin sopivan kasvupaikan kieloille ja piti pysähtyä kuvaamaan näitä kauniita Suomen kansalliskukkia!

Jossain muistini perukoilla oli tieto Kielon myrkyllisyydestä, joka pitää paikkansa. Lehdet olivat vielä eilisen sadepäivän jäljiltä kauniisti pisaroiden koristelemat.


Siitä jatkoin matkaani lentokentän ympäri kohti Kirkkoahoa ja Matinmäkeä, joista jälkimmäinen siinä pian olikin tulossa eteen. Matinmäen hiekkamäkien kohdalla oli pysähdyttävä ottamaan kuvia muutaman kerran ukkosen jyrinälläkin varoittaneesta pilvialueesta. Laajakuva, tai oikeammin sanottuna laajakulmaobjektiivi (VR 10-20mm) kameraan kiinni, tietysti.

Pilvet.

1/800, ISO 320, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Koska minulla ei ollut mitään sadevarustuksia mukana lukuunottamatta kamerareppuni omaa sadesuojaa, tässä piti jo arvioida voisinko vielä jäädä kuvaushommiin näille main, vai pitäisikö hyödyntää sateetonta hetkeä, ja ajella lähemmäs asutusta ja mahdollisia sateensuojia…


Päätin vielä kääntyä kuvailemaan tien toiselle puolelle Matinmäkeen ja tullessani sinne vievälle hiekkatielle huomasin heti noin viiden metrin päässä merkkipuun päällä komean linnun! Pysähdyin. Ilmeisesti lintu luotti suojaväriinsä, kun seisoi noin lähellä liikkumattomana. Arvioin oikein (kun huomasin linnun rauhallisuuden), että ehdin vielä  vaihtaa nopsaan 70-300mm teleobjektiivini pyörän selässä. Otin heti siitä pari nopeaa varmistus kuvaa ja nousin pois pyörän selästä. Kävelin varovasti hieman lähemmäs vähän parempaan asemaan, ja ehdin ottaa yhden kuvan ennen kuin lintu katsoi asemansa vaarantuneen, ja nousi siivilleen.


Näin se vain on, että kun lähtee ulos liikkeelle, niin maailmalla voi tuurilla tulla eteen vaikka mitä.

Tästä tulee hieno lisä lintusivulleni myöhemmin.


Tunnistin tämän kumminkin aika pienellä lintu tuntemuksellani mahdollisesti taivaanvuoheksi ja hajuni oli oikeassa. :-)


Nousin vielä siihen Matinmäkien päälle ottaakseni maisemakuvan pienestä ukkos/sade pilvestä, joka eteni aika lailla länteen lentokentän taakse ja ohitse minusta.


Otin kuvan myös Paltaniemen kuvakirkolle päin telellä ja sain erillisen kellotornin korkeamman huipun, sekä matalamman kuvakirkon huipun sieltä näkymään kuvaan. Näiden takana kuvassa häämöttää jo rankkasateen alle peittyvä Oulujärvi.


Paluumatkan kotiin aloitin tästä, ja yhdessä vaiheessa jouduin vailla parempaa suojaa hyppäämään pyörän päältä sadekuurolta suojaan lähikuusien alle. :-D Tämä oli mukava pieni seikkailu.


Taivaanvuohi.

1/250, ISO 320, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Taivaanvuohi.

1/400, ISO 320, f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Sadepilvi.

1/1000, ISO 250, f6,3, 10mm.

VR 10-20mm.

Selfie sateelta suojassa kuusen alla. :-)

Kuva otettu iPhonella…

Paltaniemen kuvakirkon tornit keskellä oikealla.

1/500, ISO 250, f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

12.06.2023

Eräs intohimoinen tuttu perhosharrastaja antoi minulle riikinkukkokehrääjä koirasta naaraan feromonilla houkuttelevan syötin. Heti kun hetki ja ilma olivat sopivat ja pääsin kuvaushommiin, lähdin tutulle paikalle rauhaisaan ympäristöön houkuttelemaan kyseistä perhosta. 

En ollut ikinä nähnyt tätä lajia ennen, mutta kyseisen syötin piti puheiden mukaan toimia tuurista riippuen jopa minuuteissa, mikä on hämmästyttävää.

Asetin syötin matalalle pajukkoon ja se taisi lopussa sitten koitua kauniin perhosen kohtaloksi…

Okei. Kesti noin puolisen tuntia, kun paikalle saapui todella kaunis perhonen. Se löysi nopeasti feromoni syötin ja lenteli myös pitkiä aikoja sen lähistöllä. Sain todella hyvät mahdollisuudet kokeilla kuvan ottamista nopeasti siipiään räpyttelevästä riikinkukkokehrääjästä. Paikalleen se ei käytännössä asettunut juuri ollenkaan.

Kehrääjä ilmestyi aivan vieressä olevan lammen vetten päältä ja alkoi etsiä syöttiä.

Se räpytteli lakkaamatta ja lensi välillä korkeammalle pajukon latvustoihin, josta minä puolestani räpsin kuvia minkä kerkisin. Käytin Nikonini suljin automatiikkaa, että voisin itse säädellä suljinajan nopeutta pysäyttääkseni tämän kaverin kuviini.

Kehrääjä saapuu lammelta.

1/2500, ISO 200, f4,5, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä lentää lammen rannassa.

1/2500, ISO 640,  f11, 55mm.

VR 18-55mm.

Kehrääjä lentää pajujen luona.

1/3200, ISO 200,  f4,5, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä lentää pajujen luona.

1/3200, ISO 200,  f4,5, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä lentää pajujen seassa.

1/2000, ISO 640,  f6,3, 55mm.

VR 18-55mm.

Kehrääjä lentää pajujen seassa.

1/2500, ISO 640,  f6,3, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä pajussa.

1/2500, ISO 640,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Välillä perhonen lensi alas polulle, joka vei aivan metrien päässä olevan pienen lammen rantaan. Sain kuvattua alhaalta kyykystä hienoja otoksia kehrääjästä, kun se meni aivan ruohikon juurelle, ja sieltä samalla räpytellen nousi ruohon korsia pitkin ylöspäin. Tässä välillä siirryin käyttämään aukko-automatiikkaa, koska perhonen pysyi paremmin paikallaan, eikä suljinajan tarvinnut olla niin nopea.

Tiesin etten tee makro-objektiivilläni mitään, koska tämä kohde ei pysähtynyt, joten käytin sekä pisintä 300mm:stä, että ns. ”normi” objektiiviani 18-55mm.

Kehrääjä ruohikossa.

1/400, ISO 640,  f6,3, 240mm.

VR 70-300mm.

Kaunis olento.

1/2500, ISO 640,  f5,6, 110mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä ruohikossa.

1/2500, ISO 640,  f6,3, 120mm.

VR 70-300mm.

Välillä riikinkukkokehrääjä taisi kyllästyä olemattoman naaraan etsintään ja lähti paikalta. Jonkin ajan päästä, joko sama, tai uusi yksilö kuitenkin saapui paikalle. 


Olin ollut kuvailemassa paikan päällä reilusti toista tuntia ja olisin pian lyönyt pillit pussiin ja lähtenyt pyöräilemään kotiin, mutta kuten elämässä monesti käy, joskus sattuu yllätyksiä.

Kuten monesti yllätyksen äkkiarvaamatta sattuessa, ajatuksien on vaikea pysyä matkassa tapahtumissa…


Kehrääjä lensi tuona hetkenä tosi matalalla. Pajujen kuivien heinien katveesta ilmestyi esiin sisilisko ja liikkui pienillä nopeilla liikkeillään perhosen lähelle. Vain muutama sekunti kului ja tavallaan tiesin mitä oli tulossa, mutta en mitenkään pystynyt varautumaan siihen joko sarjakuvaus toiminnolla tai kuvaamalla videota…


Sisilisko sieppasi salamannopeasti sopivalle etäisyydelle tulleen perhosen ja vilahti se suussaan kuivien heinien sekaan, josta kuului hetken aikaa perhosen liikkeiden ja sisiliskon ravistusliikkeiden rapinaa. Sisilisko yritti siellä vaientaa lopullisesti kehrääjän.


Hyvän kokoinen perhonen ei kuitenkaan ollut pelkän yhden suupalan juttu sisiliskolle, ja hetken päästä se tuli heinien keskeltä esille perhonen suussaan. Siinä se sitten jo surullisen pitkältä tuntuvan tovin ajan kävi perhoseen käsiksi uudelleen ja uudelleen. Kunpa olisin tajunnut toimia paremmin iskuhetkellä. Onneksi sain siitä edes tuon yhden ainoan kuvan joka kyllä oli ihan vain sekuntien päässä sisiliskon hyökkäyksestä.

Silti aika harvinainen kuvaustilanne kaiken kaikkiaan!


Kuvasin siinä loppupuolella myös videota tuosta pitkästä sisiliskon uurastuksesta saaliinsa kimpussa…






Kehrääjä ruohikossa.

1/3200, ISO 640,  f7,1, 135mm.

VR 70-300mm.

Peto saapuu.

1/2500, ISO 200,  f4,8, 125mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/500, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/640, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/640, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/500, ISO 250,  f7,1, 220mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/640, ISO 250,  f7,1, 220mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/400, ISO 250,  f7,1, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/400, ISO 250,  f7,1, 300mm.

VR 70-300mm.

Tajusinpa siinä tätä touhua kuvaillessani myös alkaa viilaamaan aukko arvoa, niin sain syvyysterävyyttä suuremmalle alueelle.


Tässä on näitä kuvia nyt reilusti, niin saa ihailla tämän toisen suomessa elävän liskon kauneutta. Toinenhan on vaskitsa ja se löytyy myös kuvaamanani täältä minun sivuiltani.

Saalis ja saalistaja.

1/320, ISO 250,  f9, 185mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/400, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/160, ISO 250,  f9, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/200, ISO 250,  f6,3 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/160, ISO 250,  f6,3 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/320, ISO 250,  f6,3 300mm.

VR 70-300mm.

06/12/2022

Paljon kaikkea on kyllä tekeillä. On monta biisiä tekeillä, taidetta ja joulutervehdyksiä niiden muodossa. Yksi pikkujoulukeikkakin oli Ylinousevan Kvartetin kanssa. Siihen lisäksi koiria, lapsien hoitoa ja kodin siivousta. Taitaa olla ihan hyvä paketti. Ai niin, ja näitä kotisivujakin pitäisi välillä päivitellä. On ollut aika monesti mielessä. Laitan nyt ainakin muutaman uuden kappaleen musiikki sivulle, sekä uudella lelulla Apple Pencilillä tekemiäni töitä taidesivuille. Nyt takana oleva syksy on ollut musiikin puolesta ihmeellinen. Olen lastenohjaajan töissäni yllättäin alkanut luomaan suomen kielisiä lastenlauluja, ja lauluja jotka eivät genreltään välttämättä suoranaisesti ole edes rajattu lastenlauluiksi . Missäpä se semmoinen raja menisi? Käypä kurkkaamassa musiikki osioita! Linkki on jo yllä.

Muistin myös yhden jo pari vuotta sitten käytännössä valmiiksi äänittämäni oman kappaleen tässä syksyllä ja tein sen valmiiksi videon kera. Se on nyt myös sivulla tämän päivityksen myötä. Tykkään siitä biisistä, vaikka sanoituksellisesti tämä menee sinisien fiiliksien ytimeen tässä elämässäni. Sen nimi on siis It’s Not What All Can Have.

Kiitos paljon kaikille, jotka ovat antaneet palautetta näistä tekemisistäni!!!

Ylinouseva Kvartetti keikalla 26.11.2022

27/08/2022

Kesäloma tuli ja meni, ja työt alkoivat. Perhoskuvailu uuden kameran innoittamana kuitenkin tuotti mukavasti tulosta. Sain kuvattua uusia perhos lajeja toistakymmentä, joista hienoimpina (makuasioita) varmaankin poppelikiitäjä, liuskayökkönen, isomittari (jota olen pitkään kaivannut) ja ritariyökkönen.



Isomittari on Suomen suurin mittari. Mittareista löytyi myös muita tosi hienoja uusia lajeja, kuten esimerkiksi paju- ja haapakäärömittari. Etenkin haapakäärömittari naaras ulkonäöltään, sekä myös sen englanninkielinen nimensä Dark Bordered Beauty ovat kauniita.

Isomittari.

1/200, ISO 320, f7,1, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Pikkukeltasiipi.

1/1250, ISO 320, f10, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.

Haapakäärömittari.

(Kuva otettu iPhonella…)

Pikkukeltasiipi oli myös mukava, pieni ja piristävä löytö aivan minulle uutena perhosena. 


Kuvista näkee, että monet perhoset ovat seinäpinnoilta kuvattuja. Lastenohjaaja työni työpiste on ollut minulle onnenpotku tässä hommassa. Joka aamuinen perhostarkistus, eli kierros seurakuntatalon ympäri ennen töiden alkua on ollut minulle monta kertaa päivän positiivisilla yllätyksillä lataava juttu.


Kuvaamisen osalta aikaa on vielä ennen talvea. Pitkä ja toivottavasti hyvä syksy on edessä.

Liuskayökkönen.

1/25, ISO 320, f14, 85mm.

Micro Nikkor 85mm.