12.09.2023

Syksy ja työt saapuivat. Sen mukanaan myös uutta ja ihanaa. Takana on pieni loppukesän reissu Riisitunturilla, joka on aina ollut yhtä yksinkertaisen kaunis paikka, eikä vielä kuitenkaan ns. ”oikeassa Lapissa”.

Tuo reissu tuli tehtyä 19.8.

Minulle sattui myös tässä loppukesästä kaksi ihanaa perhoskohtaamista, joista pitäisi ehtiä kertoa. Sain kädelleni horsmakiitäjän, sekä siniritariyökkösen! Nyt kumminkin kerron vain Riisitunturissa käynnistä…


Oli tarkoitus käydä hienossa Korpihillan Kartanokahvilassa, mutta enää paikka ei ollutkaan auki. Voin kuitenkin suositella paikkaa, (jos sattuu auki olemaan) matkalla, tai tullessa Riisitunturilta.


Edellisestä visiitistäni Riisitunturille oli aikaa jo paljon. Sen jälkeen parkkipaikkaa oli isonnettu polkujen lähtöpaikalla, ja sinne oli jopa rakennettu Eräkahvila Tykky. Sekään ei ollut valitettavasti auki viikonloppuna ja tuohon aikaan vuodesta…?









Polku tunturille on erittäin helppokulkuinen, joten tätä kävelyä voi suositella esimerkiksi lapsiperheille.


Matkalla oli pysähdyttävä ihailemaan ja kuvailemaan komeaa metsää keloineen moneen kertaan…


Aivan täydellinen ilma ei meille sattunut olemaan, mutta mitäpä pieni sade haittaisi?

Haimme lähempänä huippua suojaa puiden alta. Kuvailin myös jo ylitsemme mennyttä sadealuetta hetken päästä.


Onneksi saimme yllemme tuosta alueesta vain laidan. Kuvassani Riisitunturilta kohti Rukaa, Valtavaaraa ja Konttaista näkyy hyvin, että olisi voinut olla kosteampaakin…

Polku Riisitunturille.

1/320, ISO 320, f9, 10mm.

VR 10-20mm.

Polku Riisitunturille.

1/1000, ISO 320, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Näkymä Konttaiselle ja Valtavaaralle.

1/2500, ISO 1250, f10, 155mm.

VR 70-300mm.

Korkeamman ns. ”Ison” Riisitunturin huippu kohoaa vasemmalle.

1/320, ISO 250, f13, 10mm.

VR 10-20mm.

Huomasinpas, että ylläolevassa sadekuvassa ei kyllä ole ollut minulla ajatus kuvan arvojen kanssa kohdillaan, kun suljinaikakin on noin korkea, myös korkean herkkyys-arvon, eli ISO-arvon kanssa… Jompaa kumpaa, tai kumpaakin olisi ollut mielestäni vara pudottaa, jolloin kuva olisi saanut lisää laatua rakeisuuden osalta. Myös aukkoarvo on yllättävän suuri ollut, vaikka kuvaan etäisyyteen…


Voisi kai sanoa, että Riisitunturilla on kaksi huippua. Toisen nimi on vain Riisitunturi ja toisen Pikku Riisitunturi. Riisitunturin huipulle päästyämme, kuvasin meidät pienempää huippua kohti :-) ja takana olevan Pikku Riisitunturin vielä erikseenkin.

Näkymä Riisitunturilta kohti Konttaista.

1/640, ISO 250, f10, 70mm.

VR 70-300mm.

Näkymä Riisitunturilta kohti Pikku Riisitunturia.

1/640, ISO 640, f11, 10mm.

VR 10-20mm.

Näkymä Riisitunturilta kohti Pikku Riisitunturia.

1/200, ISO 250, f13, 70mm.

VR 70-300mm.

Meidän valitsemamme reitti kulki Riisitunturin huipulta hieman alemmaksi kohti yllä näkyvää Pikku Riisitunturia. Ennen sitä tuossa notkossa sijaitsee nähtävyytenä Ikkunalampi.

Ikkunalammella on pieni maiseman ihailu paikka penkkeineen lammen päässä.


Siitä jatkoimme ehkä satakunta metriä kohti Pikku Riisitunturia ja käännyimme ikään kuin takaisin päin kohti itää ja parkkipaikkaa. Sitä ennen tuli nuotiopaikka ja autiotupa. Pysähdyimme siinä paistamaan makkarat. Valitsimme katottoman paikan, koska ei satanut vettä ja tykkäämme olla kunnolla ulkona tulilla. Paikalla on nimittäin myös katettu hyvä kokoinen nuotiokatos.


Saimme makkaranpaistoon myös nopeasti seuraa tekemällemme nuotiolle, niin kuvaaminenkin jäi vähemmälle.


Autiotuvalla kävimme kirjoittamassa puumerkkimme vieraskirjaan.


Paluumatka on monesti aina paluumatka ja se meni nopeasti takaisin autolle. 

Heippa Riisitunturi!


Me.

1/800, ISO 640, f11, 12mm.

VR 10-20mm.

Ikkunalammella.

1/500, ISO 320, f10, 10mm.

VR 10-20mm.

Näkymää itään päin paluumatkalta puurajan lähellä.

1/250, ISO 400, f11, 13mm.

VR 10-20mm.

Nuotiopaikalla. :-)

Autiotuvan vieraskirja 

sai merkintämme. :-)

22.07.2023

Nyt alkoi sitten pidempi sateinen aika. Säätiedotus näyttää sellaista ainakin viikoksi. Tämä on hyvää aikaa päivitellä näitä kotisivuja ja näin olenkin tehnyt ainakin viimeiset kolme päivää! Monen kuvausreissun kuvat ovat nyt päässeet tänne sivuilleni. (Kts. päivitykset.)

Tämän suuren istumistyön vastapainoksi on välillä käytävä ulkoilemassa. iPhonellani päiväkirjaani äsken ottamani kuva näyttää säätilanteen sateenvarjon alta katsottuna läheisellä kankaalla.

Samaisella kankaalla muuten on jo mustikoita ihan mukavasti, vaikka poimiminen vaatii vielä tällä hetkellä valikoimista raakojen välttämiseksi.

Viikko sitten kävin poikien ja tuttava perheen kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni Akkovaaralla täällä Kajaanissa.

Kajaanilainen olen ollut jo noin kahdeksantoista vuotta, ja vasta nyt kyseinen paikka tuli tutuksi.

Akkovaarasta on olemassa kaikenlaista tarinaa aina kummituksia ja sen sellaista myöten. :-D

Erikoiseksi vaaran ja muutaman muunkin läheisen huipun tekee se, että vaikka korkeutta Akkovaaralla on vain 150 metriä, on sen huippu silti lähes paljas. Ihan kuin kyseessä olisi reilut kolmesataa metrinen vaara.


Suosittu tämä vaara on ylläolevan asian tiimoilta,  koska maisema vaaralta avautuu melko avoimena Oulujärvelle ja varsinkin Kajaanilaisille tutulle Ärjänsaarelle. Käsittääkseni Ärjänsaaren hiekkainen rantapalte on ennen ollut avoimempi. Nyt tuosta hiekasta oli näkyvillä vähemmän kuin olin odottanut. Tuo hiekkajyrkänne suoraan Oulujärveen on hyvin paljon samanlainen kuin Sotkamon Hiukan rannassa Sapsojärveen.

Akkovaaran huipulla.

1/1000, ISO 320, f10, 10mm.

VR 10-20mm.

Ärjänsaari näkötornista.

1/1600, ISO 200, f7.1, 70mm.

VR 70-300mm.

Huipulla olevasta näkötornista tämä näkymä avautuu kunnolla.


Hieman alempana huipulta on nuotiopaikka  puuvarastoineen ja makkaranpaisto tikkuineen. Tämä paikka oli tietenkin yksi päämäärämme, varsinkin kun mukana oli viisi nälkäistä lasta/nuorta.

Sotkamon Hiukkaa 12.7.2023

1/400, ISO 160, f11, 55mm.

VR 18-55mm.

Makkarat.

1/400, ISO 500, f8, 55mm.

VR 18-55mm.

Näkötornissa.

1/320, ISO 200, f13, 10mm.

VR 10-20mm.

Vaaralta menee opastettu muutaman sadan metrin pituinen kierros aivan huipun vierellä olevalle kallioiden sävyttämälle alueelle, josta löytyy mainitsemieni kummitusjuttujen aiheiden lähteitä.


Maa on siellä suunnassa varsin rikkonainen suurten kalliolohkareiden vuoksi. Pari-kolmi metriset jyrkänteet ja lohkareet ovat lasten kanssa ”tosi mukavia paikkoja” (lasten mielestä aivan kirjaimellisesti). Vanhemmat saavat olla erittäin tarkkana…


Kun opastettu reitti tuo Jättiläisenluolalle, sen lähellä on myös pirunpeltoa. Kivien välissä joka paikassa oli vettä.


Itse luola on kuin jättiläismäisten kallion järkäleiden muodostama ja tekee käännöksen vasemmalle suuaukon jälkeen. Kontallaan sinne mahtuisi aikuinenkin möngertämään.


Ilma oli tuona päivänä lämmin ja luolasta huokuva viileys oli tervetullut kokemus.


Tämä reissu olikin nopeasti luolan ja pirunpellon jälkeen lopuillaan. Reitti vei siitä loivasti takaisinpäin vaaralle ja yhtyi tuloreittiin.


Aiemmin ajoreitti Akkovaaran kävelyn lähtöpaikalle on ollut ilmeisesti yksityisen tien varassa, ja muutama vuosi sitten se asia oli muutettu teiden ja maaston kulumisen vuoksi. Metsätie joka vie lähtöpaikalle, kääntyy nyt ennen Vuoreslahtea pohjoiseen ja on merkitty Kouta-Vuores opasteella.


Lisää reitistä ja aiheesta voit lukea virallisilta sivuilta.


Akkovaara oli niin hieno paikka, että minun piti palata sinne seuraavana päivänä mustikkahommiin teltan ja pienimmän pojan kanssa. 

Laitan tähän vielä hienon hdr-kuvan puhelimella otettuna siltä illalta.


Akkovaaralta lähtee polkuja myös läheisille yhtä hienoille paikoille Tupurikallioille ja Paljakankallioille, jonnekka epäilemättä minun askeleeni vielä tulevat viemään!

Näkötorni.

1/800, ISO 200, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Jättiläisenluolassa.

1/8s, ISO 2000, f7.1, 10mm.

VR 10-20mm.

Hurjaa maastoa.

1/125, ISO 400, f10, 10mm.

VR 10-20mm.

Pirunpelto.

1/1000, ISO 400, f9, 10mm.

VR 10-20mm.

Auringonlasku Akkovaaralla

(Kuva otettu iPhonella.)

11.07.2023

Matinmäentie.

1/400, ISO 500, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Reilun kolmenkymmenen kilometrin pyöräily poikani kanssa sunnuntaina edellisyön YK-keikan jälkeen(:-)), toi muutamia mukavia perhoskuvia arkistoihin. Erityisesti (kirjaimellisesti) lennosta kuvaamani suokeltaperhoset olivat hieno onnistuminen.

Metsätie Salmijärven suunnasta lentokentän taakse Matinmäelle on hyvä taival löytää kameralle töitä, ja ihailla samalla komeita mäntykankaita ja syviä harjuhautoja eli suppia.

Salmijärven lähellä tien varrella lenteli näitä kavereita. Kyseessä on tesmaperhonen joka on tosi yleinen perhonen vielä täällä Kainuun korkeudella. Lennossa perhonen näyttää ehkä hieman tylsältä ruskean harmaalla värityksellään, mutta kun tesman pääsee kuvaamaan alasiipien täplät näkyen, onhan tämä perhonen varsin nätti.


Tesmaperhonen.

1/250, ISO 200, f8, 200mm.

VR 70-300mm.

Tesmaperhonen.

1/320, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Horsmien loistoa Salmijärventiellä.

1/500, ISO 200, f10, 130mm.

VR 70-300mm.

Kukkaloistoa oli pakko kuvata muutaman kuvan verran.


Löysin kaksi suokeltaperhosta iloisissa puuhissaan lepattelemassa tien laidalla. Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan teleobjektiivilla lähekkäin toisiaan leikittelevän pariskunnan samaan pieneen kuvatilaan. Käytin tässä suljinaika ohjelmaa suljinajalla 1/2500, joka riitti justiinsa pysäyttämään perhoset kuviin.

Koiranputkien loistoa Salmijärventiellä.

1/400, ISO 200, f10, 70mm.

VR 70-300mm.

Suokeltaperhoset.

1/2500, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Suokeltaperhoset.

1/2500, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kyseiset perhoset kuvissa yllä ovat hieman alivalottuneita korkean suljinnopeuden vuoksi, mutta en nyt alkanut säätämään raakakuvia, koska ei tuo nyt katastrofi ole. Kameran automatiikka on pystynyt hieman tasapainottamaan ongelmaa itse aukko-arvoa säätämällä. Auringon paiste oli kuvien onnistumiselle tärkein edellytys. Telinettä minulla ei ole ollut mukana tähän mennessä kuvausreissullani kertaakaan, joten kaikki kuvani ovat käsivaralla otettuja. 

Naaras on perhosista oikean puolimmainen.


Vieressä oleva yksilö on valotuksen puolesta lähempänä totuutta.


Yleisimpiä sinisiipiä on liikkeellä monissa ympäristöissä. Olen jo vuosia sitten kuvannut nämä yleisimmät ja näiden kanssa lajien tunnistaminen on sellaista, että jos aikaa edellisistä lajin määrittely operaatioista on kauan, niin asian uudelleen aloittamiseen voi olla kynnystä… Esim. kangas- ja ketosinisiivistä mainitaan, että ”naaraiden erottaminen kenttäoloissa on miltei mahdotonta”.(Päiväperhosopas, Tammi 2001).


Löysin kuitenkin netistä tunnistamiseen apuja

ja laitan vieressä komeilevan sinisiiven kangassinisiiveksi siipien alapintojen muutamien oleellisten yksityiskohtien johdosta.


Sinisiivissä sukupuolen erottaminen taas on yleisesti ottaen helppoa, koska sinisiipi naaraan siipien yläpinta on yleensä joko kokonaan ruskea, tai vähintään osittain ruskeiden alueiden peittämä.


Tässä kaunis kangassinisiipi naaras niittynätkelmässä, joka on myös kyseisen perhosen toukan ravintokasvi.


Alla on nätti pikkuinen juolukkasinisiipi, joka on erittäin yleinen aina lappia myöten.

Helppo tunnistaa, koska alasiivissä ei ole oranssia täpliä kuin vain pari.

Tämän löysin Joutenlammen läheltä kankaalta.

Suokeltaperhonen.

1/500, ISO 320, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Kangassinisiipi - naaras.

1/1000, ISO 250, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Kangassinisiipi - naaras.

1/800, ISO 250, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Juolukkasinisiipi - koiras.

1/1000, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Lopuksi saavuimme mukavan Matinmäentien toiseen päähän Kajaanin lentokentän lähelle. Sattumalta olimme juuri siihen aikaan paikalla, kun poikani ja minun ylitse lensi laskeutuva lentokone kentälle. Pakkohan siitä oli ottaa kuvia ja videoita.


Aivan tien päässä oli vielä loppuhuipennus tälle pyöräilylle luonnon keskellä ennen siirtymistä isommalle asfalttitielle. Juniori huomasi hienon perhosen ja tunnistin sen jo kaukaa keisarinviitaksi.


Keisarinviitta on Suomen suurin hopeatäpläperhonen.


Hieman harmitti, kun en päässyt kuvaamaan perhosen siipien alapintaa, joidenka kaunis vihreän hopeinen värimaailma varmastikin on antanut lajille suomenkielisen nimensä. 


Minulla löytyy vain yksi kuva perhossivuiltani joissa nuo siivet näkyvät ja tarvitsenkin näköjään vielä paremman otoksen niistä! Vuoden 2012 kuvassa nuo alapinnat ovat vähän varjossa.


Englannin kielinen nimi keisarinviitalle on silver-washed fritillary.


Koska valoa oli paljon, kokeilin käyttää tosi suurta aukko arvoa, jolloin syvyysterävyys nousee korkeammaksi. Aukolla f16, sainkin todella upean kuvan Keisarinviitasta (kts. kuva vieressä).

Sekä perhosen lähimmät kuin kauemmat yksityiskohdat ovat juuri sopivasti aivan teräviä.

Juolukkasinisiipi - sama koiras.

1/640, ISO 200, f7.1, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/1000, ISO 200, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/250, ISO 250, f16, 300mm.

VR 70-300mm.

Keisarinviitta.

1/800, ISO 250, f9, 300mm.

VR 70-300mm.

Lentokone laskeutuu.

1/1600, ISO 200, f7.1, 55mm.

VR 18-55mm.

24.06.2023

Ajatuksenani oli käydä ”vähän joella Kajaanin keskustassa kuvailemassa”, mutta kun pääsin sinne, ajatukset kääntyivät seuraavaan ja seuraavaan määränpäähän. :-D Tiedän, että  pilvinen sää ei ole ollenkaan hyvä lähtökohta tähän kuvaushommaan, mutta nyt kun oli fiilis ja tilaisuus, niin oli toimittava. Ja vasta toinen kunnon kuvauskerta tälle kevät kesälle…

Tässä kotona näitä kuvia ensimmäistä kertaa katsellessani, oli selvää että asia oli juuri noin tuon valon osalta. Jouduin käsittelemään monia näistä kuvista valotuksen osalta vielä raakakuvan pohjalta uudestaan.


Kajaanin keskustassa joella kuvasin näitä muutamia yleisiä vesilintuja.

Tukkasotka - naaras.

1/160, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Tukkasotka - koiras.

1/200, ISO 200, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kyynäspääniemen sillan ylitettyäni otin nämä kuvat linnuista siinä vartin aikana. Yleisimpiä mahdollisia lintuja tässä ympäristössään, mutta kuinka mukavaa onkaan pysäyttää nämä kuvaan. Erityisesti lentävistä kalatiirasta ja kalalokista ottamani lentokuvat ovat lintujen itsensä yleisyydestä huolimatta aina yhtä kiehtovia. Saan tämän kuulostamaan siltä, kuin olisin paljonkin ennen kuvannut lintuja lennosta, mutta näin ei todellakaan ole.

Kunhan ehdin, lisään nämä linnut (vielä) erittäin vaatimattomalle lintu sivulleni.


Pienen piipahduksen jälkeen Kajaanin Vanhalla hautausmaalla, ajattelin käydä katsomassa Ensilän peltoja, joten pyörämatkani vei sitten sinne. 

Kiinnitin siellä soratiellä peltojen ja niittyjen keskellä huomion siihen, kuinka ohdakkeet teiden varsilla ja heinät pelloillaan alkavat tehdä tuloaan oikein kunnolla.

Kalatiira.

1/2500, ISO 200, f6, 260mm.

VR 70-300mm.

Kalalokki.

1/2500, ISO 640, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Kalalokki.

1/2500, ISO 640, f6.3, 300mm.

VR 70-300mm.

Ensilän peltoja.

1/320, ISO 320, f13, 18mm.

VR 18-55mm.

Pelto-ohdake?.

1/250, ISO 320, f10, 55mm.

VR 18-55mm.

Perhosia ei tällä reissulla juuri näkynyt. Ainoastaan lanttuperhonen ja todennäköinen pursu- tai rämehopeatäplä vilahtivat lähistöllä. Kuten voikukka ja kielo kuvistani näkyy, kasvit ja paikat olivat vielä aika märkiä ja perhosetkin vielä edellisen päivän sateiden jäljiltä suojapaikoissaan.


Ensilän pelloilla Hetteenmäen/Nakertajan maastoissa kuvasin lasten suosikin leppäkertun, sekä sieppokärpäsiin kuuluvan Rhagio scolopacean. Tälle ei valitettavasti ole suomenkielistä nimeä, ainakaan minun tietääkseni. Kyseinen kaveri on peto joka pyydystää pieniä hyönteisiä. Tässä on pari kuvaa tuosta hyönteisestä.


Minulle ennestään kovin tutuilla Nakertajan puoleisilla pelloillla otin muutaman maisemakuvan. Tuli asuttua vuosia tässä hyvin lähellä, ja talvisin tein omia latuja näille pelloille. Se oli mukavaa hommaa!


Voikukka.

1/320, ISO 320, f10, 45mm.

VR 18-55mm.

Seitsenpistepirkko. (”Leppäkerttu”)

1/200, ISO 320, f10, 55mm.

VR 18-55mm.

Rhagio Scolopacea

1/320, ISO 320, f8, 55mm.

VR 18-55mm.

Nakertajan peltoja

1/800, ISO 250, f9, 10mm.

VR 18-55mm.

Rhagio Scolopacea

1/250, ISO 320, f10, 55mm.

VR 18-55mm.

Laajakuva objektiivi tekee näissä kuvaus tilanteissa terää. Viereisessä kuvassa on”vanha kunnon” Helkama Suvantolantiellä peltojen laidalla.


Tästä matka jatkui sitten jo ajatuksissani (ja pian oikeasti) kohti Paltaniemeä, jolta ei voi Nakertajaan saakka tultuaan enää välttyä. :-) Se on niin kaunista seutua Oulujärven kera. Tällä kertaa en kuitenkaan kuvannut Paltaniemen emäseurakunnan neljättä kirkkoa, kuvakirkkoa, vaan jatkoin Sutelantielle.

Nakertajan peltoja

1/500, ISO 250, f10, 10mm.

VR 10-20mm.

Pisaroita Kielon lehdillä.

1/200, ISO 500, f10, 185mm.

VR 70-300mm.

Kielo.

1/160, ISO 320, f10, 42mm.

VR 18-55mm.

Sutelantieltä poikkesin tutulle Soidinharjulle, joka on kangasmetsää ennen Oulujärven rantaa. Siellä löysin sopivan kasvupaikan kieloille ja piti pysähtyä kuvaamaan näitä kauniita Suomen kansalliskukkia!

Jossain muistini perukoilla oli tieto Kielon myrkyllisyydestä, joka pitää paikkansa. Lehdet olivat vielä eilisen sadepäivän jäljiltä kauniisti pisaroiden koristelemat.


Siitä jatkoin matkaani lentokentän ympäri kohti Kirkkoahoa ja Matinmäkeä, joista jälkimmäinen siinä pian olikin tulossa eteen. Matinmäen hiekkamäkien kohdalla oli pysähdyttävä ottamaan kuvia muutaman kerran ukkosen jyrinälläkin varoittaneesta pilvialueesta. Laajakuva, tai oikeammin sanottuna laajakulmaobjektiivi (VR 10-20mm) kameraan kiinni, tietysti.

Pilvet.

1/800, ISO 320, f8, 10mm.

VR 10-20mm.

Koska minulla ei ollut mitään sadevarustuksia mukana lukuunottamatta kamerareppuni omaa sadesuojaa, tässä piti jo arvioida voisinko vielä jäädä kuvaushommiin näille main, vai pitäisikö hyödyntää sateetonta hetkeä, ja ajella lähemmäs asutusta ja mahdollisia sateensuojia…


Päätin vielä kääntyä kuvailemaan tien toiselle puolelle Matinmäkeen ja tullessani sinne vievälle hiekkatielle huomasin heti noin viiden metrin päässä merkkipuun päällä komean linnun! Pysähdyin. Ilmeisesti lintu luotti suojaväriinsä, kun seisoi noin lähellä liikkumattomana. Arvioin oikein (kun huomasin linnun rauhallisuuden), että ehdin vielä  vaihtaa nopsaan 70-300mm teleobjektiivini pyörän selässä. Otin heti siitä pari nopeaa varmistus kuvaa ja nousin pois pyörän selästä. Kävelin varovasti hieman lähemmäs vähän parempaan asemaan, ja ehdin ottaa yhden kuvan ennen kuin lintu katsoi asemansa vaarantuneen, ja nousi siivilleen.


Näin se vain on, että kun lähtee ulos liikkeelle, niin maailmalla voi tuurilla tulla eteen vaikka mitä.

Tästä tulee hieno lisä lintusivulleni myöhemmin.


Tunnistin tämän kumminkin aika pienellä lintu tuntemuksellani mahdollisesti taivaanvuoheksi ja hajuni oli oikeassa. :-)


Nousin vielä siihen Matinmäkien päälle ottaakseni maisemakuvan pienestä ukkos/sade pilvestä, joka eteni aika lailla länteen lentokentän taakse ja ohitse minusta.


Otin kuvan myös Paltaniemen kuvakirkolle päin telellä ja sain erillisen kellotornin korkeamman huipun, sekä matalamman kuvakirkon huipun sieltä näkymään kuvaan. Näiden takana kuvassa häämöttää jo rankkasateen alle peittyvä Oulujärvi.


Paluumatkan kotiin aloitin tästä, ja yhdessä vaiheessa jouduin vailla parempaa suojaa hyppäämään pyörän päältä sadekuurolta suojaan lähikuusien alle. :-D Tämä oli mukava pieni seikkailu.


Taivaanvuohi.

1/250, ISO 320, f8, 300mm.

VR 70-300mm.

Taivaanvuohi.

1/400, ISO 320, f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Sadepilvi.

1/1000, ISO 250, f6,3, 10mm.

VR 10-20mm.

Selfie sateelta suojassa kuusen alla. :-)

Kuva otettu iPhonella…

Paltaniemen kuvakirkon tornit keskellä oikealla.

1/500, ISO 250, f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

12.06.2023

Eräs intohimoinen tuttu perhosharrastaja antoi minulle riikinkukkokehrääjä koirasta naaraan feromonilla houkuttelevan syötin. Heti kun hetki ja ilma olivat sopivat ja pääsin kuvaushommiin, lähdin tutulle paikalle rauhaisaan ympäristöön houkuttelemaan kyseistä perhosta. 

En ollut ikinä nähnyt tätä lajia ennen, mutta kyseisen syötin piti puheiden mukaan toimia tuurista riippuen jopa minuuteissa, mikä on hämmästyttävää.

Asetin syötin matalalle pajukkoon ja se taisi lopussa sitten koitua kauniin perhosen kohtaloksi…

Okei. Kesti noin puolisen tuntia, kun paikalle saapui todella kaunis perhonen. Se löysi nopeasti feromoni syötin ja lenteli myös pitkiä aikoja sen lähistöllä. Sain todella hyvät mahdollisuudet kokeilla kuvan ottamista nopeasti siipiään räpyttelevästä riikinkukkokehrääjästä. Paikalleen se ei käytännössä asettunut juuri ollenkaan.

Kehrääjä ilmestyi aivan vieressä olevan lammen vetten päältä ja alkoi etsiä syöttiä.

Se räpytteli lakkaamatta ja lensi välillä korkeammalle pajukon latvustoihin, josta minä puolestani räpsin kuvia minkä kerkisin. Käytin Nikonini suljin automatiikkaa, että voisin itse säädellä suljinajan nopeutta pysäyttääkseni tämän kaverin kuviini.

Kehrääjä saapuu lammelta.

1/2500, ISO 200, f4,5, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä lentää lammen rannassa.

1/2500, ISO 640,  f11, 55mm.

VR 18-55mm.

Kehrääjä lentää pajujen luona.

1/3200, ISO 200,  f4,5, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä lentää pajujen luona.

1/3200, ISO 200,  f4,5, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä lentää pajujen seassa.

1/2000, ISO 640,  f6,3, 55mm.

VR 18-55mm.

Kehrääjä lentää pajujen seassa.

1/2500, ISO 640,  f6,3, 70mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä pajussa.

1/2500, ISO 640,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Välillä perhonen lensi alas polulle, joka vei aivan metrien päässä olevan pienen lammen rantaan. Sain kuvattua alhaalta kyykystä hienoja otoksia kehrääjästä, kun se meni aivan ruohikon juurelle, ja sieltä samalla räpytellen nousi ruohon korsia pitkin ylöspäin. Tässä välillä siirryin käyttämään aukko-automatiikkaa, koska perhonen pysyi paremmin paikallaan, eikä suljinajan tarvinnut olla niin nopea.

Tiesin etten tee makro-objektiivilläni mitään, koska tämä kohde ei pysähtynyt, joten käytin sekä pisintä 300mm:stä, että ns. ”normi” objektiiviani 18-55mm.

Kehrääjä ruohikossa.

1/400, ISO 640,  f6,3, 240mm.

VR 70-300mm.

Kaunis olento.

1/2500, ISO 640,  f5,6, 110mm.

VR 70-300mm.

Kehrääjä ruohikossa.

1/2500, ISO 640,  f6,3, 120mm.

VR 70-300mm.

Välillä riikinkukkokehrääjä taisi kyllästyä olemattoman naaraan etsintään ja lähti paikalta. Jonkin ajan päästä, joko sama, tai uusi yksilö kuitenkin saapui paikalle. 


Olin ollut kuvailemassa paikan päällä reilusti toista tuntia ja olisin pian lyönyt pillit pussiin ja lähtenyt pyöräilemään kotiin, mutta kuten elämässä monesti käy, joskus sattuu yllätyksiä.

Kuten monesti yllätyksen äkkiarvaamatta sattuessa, ajatuksien on vaikea pysyä matkassa tapahtumissa…


Kehrääjä lensi tuona hetkenä tosi matalalla. Pajujen kuivien heinien katveesta ilmestyi esiin sisilisko ja liikkui pienillä nopeilla liikkeillään perhosen lähelle. Vain muutama sekunti kului ja tavallaan tiesin mitä oli tulossa, mutta en mitenkään pystynyt varautumaan siihen joko sarjakuvaus toiminnolla tai kuvaamalla videota…


Sisilisko sieppasi salamannopeasti sopivalle etäisyydelle tulleen perhosen ja vilahti se suussaan kuivien heinien sekaan, josta kuului hetken aikaa perhosen liikkeiden ja sisiliskon ravistusliikkeiden rapinaa. Sisilisko yritti siellä vaientaa lopullisesti kehrääjän.


Hyvän kokoinen perhonen ei kuitenkaan ollut pelkän yhden suupalan juttu sisiliskolle, ja hetken päästä se tuli heinien keskeltä esille perhonen suussaan. Siinä se sitten jo surullisen pitkältä tuntuvan tovin ajan kävi perhoseen käsiksi uudelleen ja uudelleen. Kunpa olisin tajunnut toimia paremmin iskuhetkellä. Onneksi sain siitä edes tuon yhden ainoan kuvan joka kyllä oli ihan vain sekuntien päässä sisiliskon hyökkäyksestä.

Silti aika harvinainen kuvaustilanne kaiken kaikkiaan!


Kuvasin siinä loppupuolella myös videota tuosta pitkästä sisiliskon uurastuksesta saaliinsa kimpussa…






Kehrääjä ruohikossa.

1/3200, ISO 640,  f7,1, 135mm.

VR 70-300mm.

Peto saapuu.

1/2500, ISO 200,  f4,8, 125mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/500, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/640, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/640, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/500, ISO 250,  f7,1, 220mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/640, ISO 250,  f7,1, 220mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/400, ISO 250,  f7,1, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/400, ISO 250,  f7,1, 300mm.

VR 70-300mm.

Tajusinpa siinä tätä touhua kuvaillessani myös alkaa viilaamaan aukko arvoa, niin sain syvyysterävyyttä suuremmalle alueelle.


Tässä on näitä kuvia nyt reilusti, niin saa ihailla tämän toisen suomessa elävän liskon kauneutta. Toinenhan on vaskitsa ja se löytyy myös kuvaamanani täältä minun sivuiltani.

Saalis ja saalistaja.

1/320, ISO 250,  f9, 185mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/400, ISO 250,  f6,3, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/160, ISO 250,  f9, 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/200, ISO 250,  f6,3 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/160, ISO 250,  f6,3 300mm.

VR 70-300mm.

Saalis ja saalistaja.

1/320, ISO 250,  f6,3 300mm.

VR 70-300mm.