Ohdakeperhonen -Blogi Antti Mustonen

13/06/2022

Tuli asiaa Pohjavaaran suuntaan ja ajattelinpas ottaa jo aamulla töihin mukaan Nikonin, että voin samalla illan reissulla katsoa sattuisiko linssiin jotain mielenkiintoista. Sattuihan sitä!

Kävelin hiekkatieltä metsäkoneen tekemälle rujolle jäljelle kuusikkoon ja törmäsin nopeasti isohkoon päiväperhoseen jonka tunnistin pian ohdakeperhoseksi. Tässä muutama ihan onnistunut otos siitä. Lisäsin kuvat myös perhossivuilleni.

1/500, ISO 250, f8 300mm.

VR 70-300mm.

1/1600, ISO 250, f8 300mm.

VR 70-300mm.

Kuopion Saaristokadulla

07/06/2022

Minulle tuli eteen suoritettavaksi velvollisuus. Nimittäin täydennyspalvelus. Viisi vuorokautta Kuopion Pelastusopistolla. Koska illat olivat vapaat mihin vain aktiviteettiin, tuli minulla nopeasti mieleen ottaa reissuun mukaan polkupyörä ja kamera. Valitettavasti todella ärhäkkä flunssa yritti vesittää näitä iltasuunnitelmia, mutta en halunnut luopua mahdollisuudesta käydä tutustumassa lähimaisemien kuvauspaikkoihin. Joten toisena päivänä suuntasin matkani erittäin rauhallisella tahdilla Pelastusopistolta kohti Kuopion Saaristokaupunkia, jonka bongasin kartalta. 

Ilma oli upea, kuten kuvista näkyy. Harmi, kun en räpsinyt enemmän kuvia matkalla kännykällä tästä Saaristokaupungista. Kuulin että nämä saaret joiden läpi tämä Saaristokatu vie siltoja pitkin, olivat ennen todellakin vain mökkisaaria joihin saattoi päästä ainoastaan veneellä kesäisin.

Siellä oli paljon todella komean korkuisia kerrostaloja varsinkin näin rämekuukkelin näkövinkkelistä katsottuna. Otin ensimmäiset kuvat vasta kun tie saapui isoimmille silloille, jolloin nämä korkeat ja hienot uudet Saaristokaupungin talot ja asutusalueet olivat selkäni takana. Sillat olisivat johtaneet lopulta Kuopion keskustan liepeille, mutta minä pysähdyin lopulta viimeiselle saarelle ennen isointa siltaa.

Kuva otettu puhelimella.

Kuva otettu puhelimella.

Pysähdyin ensiksi ensimmäiselle saarelle kuvailemaan ja bongasin siitä käsin nopeasti Kanadanhanhen toisen saaren lähistöltä. Nopea objektiivin vaihto VR Nikkor 70-300:n, ja sain siitä kelvollisia kuvia, vaikka etäisyyttä oli himpun verran liikaa. Kuvasin tältä saarelta myös Saaristokadun isoimman viimeisen sillan, joka vie sinne Kuopion keskustaan päin Saaristokaupungista.

1/400, ISO 100, f10, 32mm.

VR Nikkor 18-55mm.

1/320, ISO 100, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Kanadanhanhi

1/250, ISO 100, f8, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Viimeinen saari ennen isoa siltaa oli nimeltään Pölhö ja se toimi selvästi virkistysalueena ihmisille. Polku vei tämän hyvän kokoisen saaren toiselle puolelle mukavassa metsässä.

Tämä raikas, hieman tuulinen, mutta lämmin ilma ja uuden kesän vehreys oli hieno kokemus. 

Tuossa lehtien ja täyttämässä saaren taka laidassa halusin kokeilla syvyys tarkkuuden lisäämistä suuren aukkoarvon avulla, että saisin kaikki nuo tuhannet lehdet teräväksi etualalta kauas asti. Vieressä sellainen otos.

Tässä lehtotyyppisessä maastossa viihtyivät myös lemmikit.

1/200, ISO 320, f7,1, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

1/80, ISO 100, f14, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Saaren takaa eteläkärjestä levittäytyi maisema järvelle etelään kohti Ruokoniemeä. Jos olisin ollut iskussa, enkä flunssassa ja aikaa olisi ollut enemmän, olisin varmasti kiertänyt koko Pölhön saaren. Silloin olisin törmännyt saaren pohjoispäässä myös laavuun ja nuotiopaikkaan.

Otin palatessani viimeisen kuvan kohti viimeistä siltaa ja keskustaa, ja käännyin paluumatkalle.

1/320, ISO 100, f10, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Maisemaa Pölhöltä etelään.

1/125, ISO 400, f20, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Peltolemmikki

1/250, ISO 400, f11, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Peltolemmikki

1/640, ISO 15, f9, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Kirkkoniemessä ja Nakertajassa

04/06/2022

Tulipa käytyä lasten kanssa taas kirjaimellisesti iskemässä useampi kärpänen yhtä aikaa. Kun yksi lapsukainen meni kaverin luo, lähdimme pikku jermun kanssa Paltaniemen Kirkkoniemeen, paikkaan joka on minulle entuudestaan oikein tuttu. Täällä on sijainnut Paltaniemen emäseurakunnan 2. ja 3. kirkko vuosina 1599-1717. Paikalla on ollut myös hautausmaa.

Olen ollut näiden kirkkojen historiasta kiinnostunut jo pitkään. Kiinnostus varmastikin lähti minulla jo nuorena, kun löysin isäni kirjahyllystä isäni lapsuuden aikaisen leikkikaverin ja pikkuserkun Jorma Keräsen kirjoittaman kirjan Paltamon Seurakunnan historia.

Tässä kirjassa mielenkiintoisin asia minulle pienempänä oli aina kummitusjuttu, joka pohjautuu kirkkoniemen historiaan. Kirkkoniemessä ollut hautausmaa on vuosisatojen aikana vapaasti vyörynyt rantapaltteen mukana Oulujärveen. Isänikin nuorena koululaisena muistaa käyneensä todennäköisesti 50-60-luvulla kouluretkellä Paltamosta Kirkkoniemessä. Hän kertoi minulle kuinka lapset olivat siellä luiden keskellä rantahiekalla kävelleet ja kuinka joku lapsista oli ”polkaista roksauttanut” hiekassa olleen pääkallon rikki.

Kun rantauduin Kajaaniin vuosituhannen vaihteen jälkeen, kävin tässä mielenkiintoa kutkuttavassa paikassa monia kertoja. Silloin olin jopa niin kiinnostunut tästä ja kaikkien näiden neljän ensimmäisien Paltamon emäseurakunnan kirkkojen historioista, että olin jo suunnitellut tekeväni oman dokumenttielokuvan aiheesta. :-D

Kirkkoniemen metsänpohja oli kauniiden Käenkaalin kukkien peittämä. Suuret ja ikivanhat männyt ja koivut ovat myös siellä joka puolella.

Yllä mainitsemieni kirkkojen muistomerkki kohoaa siellä suhteellisen lähellä rantaa tämän jäljellä olevan vanhan hautausmaan keskeltä.

1/160, ISO 400, f6,3, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

1/100, ISO 1000, f7,1, 55mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Käenkaali

Todella erikoista tässä on se, ettei muistomerkki suinkaan sijaitse siinä missä kahden kirkon paikka on ollut, vaan kirkot ovat todellisuudessa olleet tästä parisensataa metriä järvelle päin. Siellä, Oulujärvellä on merkkinä kivi, kuin kari, siinä kohdassa missä kirkot ovat olleet.

Kun kävelee nykypäivänä siitä muistomerkistä rantajyrkänteelle (paltteelle), ei maisema ole todellakaan enää sellainen kuin se oli ollut neljäkymmentä vuotta sitten eroosion vielä aktiivisesti kuluttaessa rantaa järveen. 

Silloin ranta oli hiekkaa jatkuvasti järveen vierittävä törmä, tai palte, joka merkitseekin vyöryvää rantatörmää. Laitan mukaan kuvan Paltamon Seurakunnan historia kirjasta, jossa ranta on nähtävillä 1910-luvulla, eli ajalla jolloin hiekasta löytyi yhtä ja toista…

Kun tulimme pienen miehen kanssa alas rantaan näimme Rovastinkiven törröttävän siellä järvellä ja silloin alkoi tapahtua monta asiaa. Oulujärvellä pieniä risteilyjä tekevä Kouta-laiva ilmestyi aivan Rovastinkiven takaa ja kuvauskohteita ilmestyi yllättäin lisää.

Kirkkoniemen rantaa 1910-luvulla.

1/1250 ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

1/400, ISO 100, f10, 18mm.

VR Nikkor 18-55mm.

Seurailimme siinä laivaa, joka eteni järvellä kohti lähestyvää sadekuuroa ja vilkaistessani Rovastinkiveä, sinne ilmestyi neljä joutsenta! Pian ihmiset katosivat laivan kannelta sadekuuron ahmaistessa laivan sisäänsä. Tiesin, ettei meillä ole aikaa olla siinä rannassa kauaa, sillä lähestyvän kuuron kohina alkoi jo kuulua lähempää ja lähempää. Ehdin kääntää kameran kertaalleen vielä joutseniin, ja napata yhdestä joutsenesta kuvan. Sen jälkeen alkoi juoksu autolle, jonne ehdimme sateen alkaessa kastella meitä. Huh. Kamerani Nikon d5600 ei ole ollenkaan säänkestävä. Juostessa ehdin survoa kameraa sen verran laukkuun, ettei se kastunut… 

Hauskaa, kuinka paljon ulkona ja luonnossa ehtii tapahtua parissa kymmenessä minuutissa.

1/1250 ISO 100, f6,3, 122mm.

VR Nikkor 70-300mm.

1/800, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

1/800, ISO 100, f6,3, 300mm.

VR Nikkor 70-300mm.

Taidenäyttelyni seurakunnan olohuoneessa.

02/06/2022

Taidenäyttelyni (Teoksia 25 vuoden ajalta.) oli tammi-maaliskuussa Kajaanin seurakunnan olohuoneessa.

Ajattelinpas tässä vielä jakaa fiiliksiä lopputalven aikana pitämästäni taidenäyttelystä ja töistä siellä.

Sain tosiaan tilaisuuden pitää taidenäyttelyä

vuosien tauon jälkeen. Taitaa olla edellisestä aikaa jotain viisitoista vuotta…

Kiitos tästä näyttelystä kuuluu pitkälti työkavereilleni, jotka kannustivat minua kovasti tähän.

Syksyllä tein ensimmäistä kertaa öljyvärimaalauksen (ajallisesti myös taas…) noin viidentoista vuoden tauon jälkeen. Tykästyin ajalla tätä ennen akrylimaaleihin, mutta nyt kyllä tuntuu taas että öljymaaleilla maalaan jos tulee siihen hommaan fiilis. 

Tuon uusimman öljymaalauksen nimeksi tuli Unelma.

Tämä kyseinen työ oli varsinainen katseiden vangitsija tässä näyttelyssä. Se sai todella paljon hyvää palautetta. Maalasin tämän työn omasta päästä rakkaalle ihmiselle elämän heittämien haasteiden keskellä. Voisi sanoa, että sitä maalatessa minulle oli ns. kaikki pelissä.

Unelman paikaksi näyttelyssä valikoitui keskimmäinen paikka heti näyttelyä pystyttäessäni.

Näyttelyssä oli mukana yhdeksän työtä. Tekniikkoina oli öljy- ja akryylimaalauksia, tussitöitä, yksi pastellityö ja yksi lyijykynillä tekemäni muotokuva. Tämä kyseinen muotokuva ”Heidi”, löytyy nyt sivuiltani taideteokset osioista. 

Tämän työn tekemisestä lahjaksi löytyy myös nauhoittamani versio cover-biisi ”Last Christmas” kappaleesta musiikkivideona omalta Youtube-kanavaltani.

Viimeisin tussityöni ”Metsäpuro” ehti justiinsa mukaan näyttelyyn. Kts. Myös kuva yllä.

Omalla olohuoneen seinälläni aina majaillut Laiva merellä öljymaalaus oli näyttelyn vanhin työ. Maalasin sen vuonna  1997  19-vuotiaana isäni jostain hommaamalle kovalevylle.

Mukana oli suurin tussityöni ”Polku pelloille”. Työn luomistarina on erikoinen. Piirsin työtä vuosina 2013-2019 ainoastaan kesäisin ulkona penkillä samalla, kun valvoin lapsiani leikeissään.

Akryylimaalaus näyttelyssä oli ”Mustialan puistoa Tammelassa.” Työ on vuodelta 2005 ja sillä on tekemäni ”sisartyö” samalta kohdealueelta ja ajalta Tammelasta nimeltään ”Kaukjärven rantapolkua Tammelasta”.

Asuin vuosituhannen vaihteen kieppeillä viisi vuotta Tammelassa, ja kyseiset paikat tulivat silloin oikein tutuiksi. Tammela ja varsinkin entisen kuninkaankartanon alue Mustialassa on erittäin kaunista seutua.

Yllä on myös Kajaanin Kotiseurakuntani lehden artikkeli näyttelystäni.

Kaikki työt näyttelyssä lukuunottamatta maisemaa Mustialasta ja muotokuvaa Heidistä ovat omasta päästäni syntyneitä teoksia. Reilusti suurin osa kaikista työstäni muutenkin tulee samasta paikasta.