04/06/2022
Tulipa käytyä lasten kanssa taas kirjaimellisesti iskemässä useampi kärpänen yhtä aikaa. Kun yksi lapsukainen meni kaverin luo, lähdimme pikku jermun kanssa Paltaniemen Kirkkoniemeen, paikkaan joka on minulle entuudestaan oikein tuttu. Täällä on sijainnut Paltaniemen emäseurakunnan 2. ja 3. kirkko vuosina 1599-1717. Paikalla on ollut myös hautausmaa.
Olen ollut näiden kirkkojen historiasta kiinnostunut jo pitkään. Kiinnostus varmastikin lähti minulla jo nuorena, kun löysin isäni kirjahyllystä isäni lapsuuden aikaisen leikkikaverin ja pikkuserkun Jorma Keräsen kirjoittaman kirjan Paltamon Seurakunnan historia.
Tässä kirjassa mielenkiintoisin asia minulle pienempänä oli aina kummitusjuttu, joka pohjautuu kirkkoniemen historiaan. Kirkkoniemessä ollut hautausmaa on vuosisatojen aikana vapaasti vyörynyt rantapaltteen mukana Oulujärveen. Isänikin nuorena koululaisena muistaa käyneensä todennäköisesti 50-60-luvulla kouluretkellä Paltamosta Kirkkoniemessä. Hän kertoi minulle kuinka lapset olivat siellä luiden keskellä rantahiekalla kävelleet ja kuinka joku lapsista oli ”polkaista roksauttanut” hiekassa olleen pääkallon rikki.
Kun rantauduin Kajaaniin vuosituhannen vaihteen jälkeen, kävin tässä mielenkiintoa kutkuttavassa paikassa monia kertoja. Silloin olin jopa niin kiinnostunut tästä ja kaikkien näiden neljän ensimmäisien Paltamon emäseurakunnan kirkkojen historioista, että olin jo suunnitellut tekeväni oman dokumenttielokuvan aiheesta. :-D
Kirkkoniemen metsänpohja oli kauniiden Käenkaalin kukkien peittämä. Suuret ja ikivanhat männyt ja koivut ovat myös siellä joka puolella.
Yllä mainitsemieni kirkkojen muistomerkki kohoaa siellä suhteellisen lähellä rantaa tämän jäljellä olevan vanhan hautausmaan keskeltä.
1/160, ISO 400, f6,3, 18mm.
VR Nikkor 18-55mm.
1/100, ISO 1000, f7,1, 55mm.
VR Nikkor 18-55mm.
Käenkaali
Todella erikoista tässä on se, ettei muistomerkki suinkaan sijaitse siinä missä kahden kirkon paikka on ollut, vaan kirkot ovat todellisuudessa olleet tästä parisensataa metriä järvelle päin. Siellä, Oulujärvellä on merkkinä kivi, kuin kari, siinä kohdassa missä kirkot ovat olleet.
Kun kävelee nykypäivänä siitä muistomerkistä rantajyrkänteelle (paltteelle), ei maisema ole todellakaan enää sellainen kuin se oli ollut neljäkymmentä vuotta sitten eroosion vielä aktiivisesti kuluttaessa rantaa järveen.
Silloin ranta oli hiekkaa jatkuvasti järveen vierittävä törmä, tai palte, joka merkitseekin vyöryvää rantatörmää. Laitan mukaan kuvan Paltamon Seurakunnan historia kirjasta, jossa ranta on nähtävillä 1910-luvulla, eli ajalla jolloin hiekasta löytyi yhtä ja toista…
Kun tulimme pienen miehen kanssa alas rantaan näimme Rovastinkiven törröttävän siellä järvellä ja silloin alkoi tapahtua monta asiaa. Oulujärvellä pieniä risteilyjä tekevä Kouta-laiva ilmestyi aivan Rovastinkiven takaa ja kuvauskohteita ilmestyi yllättäin lisää.
Kirkkoniemen rantaa 1910-luvulla.
1/1250 ISO 100, f6,3, 300mm.
VR Nikkor 70-300mm.
1/400, ISO 100, f10, 18mm.
VR Nikkor 18-55mm.
Seurailimme siinä laivaa, joka eteni järvellä kohti lähestyvää sadekuuroa ja vilkaistessani Rovastinkiveä, sinne ilmestyi neljä joutsenta! Pian ihmiset katosivat laivan kannelta sadekuuron ahmaistessa laivan sisäänsä. Tiesin, ettei meillä ole aikaa olla siinä rannassa kauaa, sillä lähestyvän kuuron kohina alkoi jo kuulua lähempää ja lähempää. Ehdin kääntää kameran kertaalleen vielä joutseniin, ja napata yhdestä joutsenesta kuvan. Sen jälkeen alkoi juoksu autolle, jonne ehdimme sateen alkaessa kastella meitä. Huh. Kamerani Nikon d5600 ei ole ollenkaan säänkestävä. Juostessa ehdin survoa kameraa sen verran laukkuun, ettei se kastunut…
Hauskaa, kuinka paljon ulkona ja luonnossa ehtii tapahtua parissa kymmenessä minuutissa.
1/1250 ISO 100, f6,3, 122mm.
VR Nikkor 70-300mm.
1/800, ISO 100, f6,3, 300mm.
VR Nikkor 70-300mm.
1/800, ISO 100, f6,3, 300mm.
VR Nikkor 70-300mm.
